Kirjoittamisen ohjaus ja arviointi: tapaustutkimus kirjoittamisen oppimisesta kasvatustieteellisessä tiedekunnassa

Abstract

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa valtaosa opintosuorituksista toteutetaan kirjoittamalla. Opiskellun asian sisäistäminen osoitetaan kirjoitetussa muodossa. Opiskelija saa ensisijaisesti ohjeet ja arvioinnin tehtävän antajalta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti kirjoittamisen ohjaamisen ja arvioinnin menetelmiä sekä merkitystä kirjoittamiseen ja oppimiseen.

Tämä tutkimus on kvalitatiivinen fenomenografinen tapaustutkimus, jonka kohdejoukkona ovat erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan pro gradu -tutkielmaa tekevät opiskelijat. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelun avulla. Lisäksi kasvatustieteellisen tiedekunnan muita opiskelijoilta haastateltiin puolistrukturoidun lomakkeen avulla. Tutkimuksessa ovat mukana myös kolme kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajaa. Aineiston analysoinnissa keskityttiin opiskelijoiden kokemuksiin kirjoittamisen ohjauksesta ja arvioinnista.

Tutkimuksen tuloksena selvisi, että opiskelijoiden kirjoittamaan oppiminen on pitkälti itseohjautuvaa toimintaa ohjauksen ja palautteen ollessa vähäistä. Kirjoittaminen ja tehtävien suorittaminen ovat riippuvaisia opiskelijan omasta halusta kehittyä kirjoittajana. Opiskelijoiden mielestä ohjauksen merkityksellisyys näkyy ohjauksen laadussa, ei määrässä. Käytännönläheinen ja motivoiva ohjaus olivat ideaalisia tapoja edesauttaa opiskelijaa kirjoittamaan oppimisessa. Arvioinnilta odotettiin rakentavampaa muotoa, joka tekisi kirjoittamaan oppimisesta ja oman osaamisen mittaamisesta motivoivampaa. Pe-rinteisen kirjoitetun tekstin arvioiminen perustuu tuotosarviointiin eikä täten anna eväitä kehittää omia taitoja kirjoittaa. Pelkkä arvosana ei heidän mielestään riitä ohjaamaan oman kirjoittamisen reflektointiin.