Oppiminen ja kuormittavuus : lähihoitajaopiskelijoiden kokemuksia ongelmaperustaisesta opiskelusta

Abstract

Lapin ammattiopistossa opiskeltava lähihoitajan perustutkinto on toteutettu vuodesta 2005 ongelmaperustaisen oppimisen periaatteiden mukaan. Pedagogiikka on opetussuunnitelman lähtökohtana ja koko opetus on suunniteltu PBL mallin mukaisesti. Tässä tutkimuksessa äänessä ovat opiskelijat ja heidän kokemuksesta ongelmaperustaisesta oppimisesta. Tutkimus sai alkunsa kouluterveyskyselyn tuloksista vuodelta 2010. Tuloksissa opiskelijat kokivat opiskeluiden työmäärän liian raskaana. Tulos oli korkeampi kuin muissa vertailukohteina olevissa oppilaitoksissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia vaikuttaako pedagogiset ratkaisut työmäärän kokemiseen.

Teoreettisessa viitekehyksessä on kuvattu ongelmaperustaisen oppimisen lähtökohtia ja pedagogiikkaa sekä avattu kuormittavuuskäsitettä fokusoiden sitä kognitiivisen kuorman teoriaan. Kuormittavuus nähdään tässä tutkimuksessa positiivisena että negatiivisena ilmiönä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Aineistoa on kerätty kahdella menetelmällä, haastattelemalla seitsemää opiskelijaa sekä tekemällä lomakekysely valmistuville lähihoitajille, joita oli kaksikymmentäneljä. Aineisto on analysoitu käyttäen sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset jakautuivat uuden oppimisentavan omaksumiseen ja kuormittavuuskokemuksiin. Omaksumista tukevina/hankaloitavina tekijöinä tutkittavat pitivät perehdytystä, opettajan ohjaustaitoja, itsenäistä tiedonhankintaa ja ryhmässä toimimista. Kuormittavuuskokemuksia aiheuttivat tutoriaali-istuntojen kaavamaisuus, tutoreiden vaatimustasojen vaihtelut/erot, opetuksen järjestämiseen liittyvä kuormitus, opiskelijan metakognitiiviset taidot, ryhmä oppimista edistävä/estävänä tekijänä sekä PBL:llä saavutetut valmiudet työssäoppimiseen. Tuloksista tehdyt johtopäätökset liittyivät negatiivisen kuormittavuuden vähentämiseen yhtenäistämällä opettajien toimintatapoja, varioimalla tutoriaalitoimintaa ja laajentamalla oppimistehtäviä. Oppimisen kannalta tutoriaalitoiminnan ongelmat voidaan jakaa kahteen osaan. Keskustelun puuttumiseen, jolloin sosiaalinen konstruoiminen ei ollut mahdollista, sekä liian suppeisiin oppimisongelmiin, jotka eivät haastaneet opiskelijaa panostamaan tehtäviin.