Perhepäivähoitajien kokemuksia työstään työaikalain voimaantulon jälkeen
Köpman, Emilia (2013)
There are no files associated with this item.
Köpman, Emilia
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201401271006
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201401271006
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoitus on selvittää Kemi-Tornio alueella omassa kodissaan työskentelevien perhepäivähoitajien kokemuksia työstään työaikalain voimaantulon jälkeen. Olen selvittänyt miten perhepäivähoitajat kokevat työnsä muuttuneen työaikalain voimaantulon myötä ja miten työaikalaille asetetut tavoitteet on saavutettu perhepäivähoitajien näkökulmasta. Olen kerännyt aineiston keväällä 2012 Kemin ja Tornion kunnallisilta perhepäivähoitajilta. Aineiston keräsin kyselylomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Olen analysoinut aineiston sisällönanalyysiä käyttäen.
Aineiston analyysin perusteella työaikalaki on vaikuttanut sekä perhepäivähoitajan työhön että työvointiin. Työhön liittyvien muutosten, eli työpäivien lyhenemisen, ylitöiden tarkemman seurannan sekä vapaapäivien lisääntymisen nähtiin tuoneen lisää selkeyttä ja säännöllisyyttä työhön. Työaikalain myötä tulleina stressitekijöinä koettiin palkan alentuminen, työajan alittuminen ja varahoitopaikkojen lisääntynyt käyttö. Hoitajan työvoinnissa oli tapahtunut muutoksia: työn ja vapaa-ajan nähtiin olevan aiempaa paremmassa tasapainossa ja hoitajan hyvinvoinnin ja työssäjaksamisen koettiin kohentuneen. Osa hoitajista koki, että työaikalaki ei ollut muuttanut työtä tai hoitajan työvointia ollenkaan.
Perhepäivähoitajien kokemus työaikalain tavoitteiden toteutumisesta oli hyvin moninainen. Tasa-arvon toteutuminen koettiin haastavana niin ammattiryhmän sisällä kuin yleisesti työmarkkinoilla. Työajan inhimillistymisen ja jaksamisen lisääntymisen koettiin kuitenkin tuoneen lisää mielekkyyttä työntekoon. Työn tulevaisuus näyttäytyi hoitajien kokemuksissa synkältä, sillä työlle ei nähty olevan jatkajia tulevaisuudessa. Myös omaleimaisen työmuodon haasteet lisäsivät epävarmuuden tunnetta työn jatkumisesta. Osa tavoitteista on siis perhepäivähoitajien mukaan saavutettu mutta parannusta kaivataan vielä monelle osa-alueelle.
Aineiston analyysin perusteella työaikalaki on vaikuttanut sekä perhepäivähoitajan työhön että työvointiin. Työhön liittyvien muutosten, eli työpäivien lyhenemisen, ylitöiden tarkemman seurannan sekä vapaapäivien lisääntymisen nähtiin tuoneen lisää selkeyttä ja säännöllisyyttä työhön. Työaikalain myötä tulleina stressitekijöinä koettiin palkan alentuminen, työajan alittuminen ja varahoitopaikkojen lisääntynyt käyttö. Hoitajan työvoinnissa oli tapahtunut muutoksia: työn ja vapaa-ajan nähtiin olevan aiempaa paremmassa tasapainossa ja hoitajan hyvinvoinnin ja työssäjaksamisen koettiin kohentuneen. Osa hoitajista koki, että työaikalaki ei ollut muuttanut työtä tai hoitajan työvointia ollenkaan.
Perhepäivähoitajien kokemus työaikalain tavoitteiden toteutumisesta oli hyvin moninainen. Tasa-arvon toteutuminen koettiin haastavana niin ammattiryhmän sisällä kuin yleisesti työmarkkinoilla. Työajan inhimillistymisen ja jaksamisen lisääntymisen koettiin kuitenkin tuoneen lisää mielekkyyttä työntekoon. Työn tulevaisuus näyttäytyi hoitajien kokemuksissa synkältä, sillä työlle ei nähty olevan jatkajia tulevaisuudessa. Myös omaleimaisen työmuodon haasteet lisäsivät epävarmuuden tunnetta työn jatkumisesta. Osa tavoitteista on siis perhepäivähoitajien mukaan saavutettu mutta parannusta kaivataan vielä monelle osa-alueelle.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]