Oppiminen, arviointi ja opiskelun laatu yliopistossa

Abstract

Arvioinnin on tutkimusten perusteella todettu ohjaavan opiskelijoiden oppimista enemmän kuin opetussuunnitelma. Yliopiston pyrkiessä laatujärjestelmissään laadukkaan oppimisen ja osaamisen tuottamiseen tulisi erityinen huomio kiinnittää oppimisen arviointiin ja siihen tapaan, miten arviointia toteutetaan. Laadukasta oppimista edistää laadukas opetus, jonka kehittäminen mahdollistuu arvioinnin kautta. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten oppimisen arviointi ohjaa oppimista ja opetuksen kehittämistä yliopiston kontekstissa.

Laadullisen tutkimuksen kohdejoukkona olivat Lapin yliopiston oikeustieteiden ja taiteiden tiedekunnan opetushenkilöstöä sekä pääosin kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Tutkimusaineiston keräsin avoimilla kyselylomakkeilla, joissa selvitin opiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä arvioinnista sekä opettajien näkemyksiä arvioinnista ja sen suunnittelusta ja toteutuksesta omassa opetuksessa. Arvioinnin toteutumista tarkastelin kontekstuaaliseen arviointiin perustuvan mallin kautta. Liitin arvioinnin myös piilo-opetussuunnitelman käsitteeseen sekä kehittämisen näkökulmaan.

Tutkimuksesta selvisi, että tiedekuntien arvioinnin toteuttamisen käytännöissä oli suuri ero. Oikeustieteissä arviointi perustui verkkokursseja lukuun ottamatta kontrolloivaan tuotosarviointiin ja opiskelua kuvattiin yksinopiskeluksi. Taiteiden tiedekunnan opettajat käyttivät erityisesti taideharjoitustöiden tekemisen yhteydessä prosessiarviointia. Opiskelijoiden kokemuksissa erot eivät olleet näin suuret. Oppiminen ohjautui molemmissa tiedekunnissa tuotosarvioinnin perusteella, eikä oppimisprosessia ja sen hyötyjä tuotu esille. Oikeustieteissä ryhmämuotoista opetusta käytettiin vähän, joka antaa huonot lähtökohdat prosessiarvioinnin toteuttamiselle. Taiteiden tiedekunnan opiskelijoilla oli kokemuksia itse- ja prosessiarvioinnista enemmän, mutta yhteistyötä ja palautteen antamista ei ollut koettu hyödylliseksi, ja kokemuksista kuvastui avoimuuden puute arvioinnissa. Opiskelijat tiedostivat arvioinnin huonoja puolia oppimisen ja työelämäosaamisen kehittymisen kannalta, joihin peilaten käytäntöihin toivottiin muutoksia. Suhtautuminen arviointiin ja halu ottaa vastuuta oppimisesta vaihtelivat kuitenkin opiskelun ensisijaisen tavoitteen perusteella. Sekä opettajat että opiskelijat toivoivat oppimisen ja opetuksen arviointiin lisää opiskelijakohtaisuutta sekä kohtaamisia lomakkeiden sijaan. Arvioinnin kehittämisessä tulisi huomioida, ettei arviointi ole vain menetelmä tai suoritus, vaan prosessi, joka vaatii avoimen, aitoon kumppanuuteen ja vuorovaikutukseen perustuvan ympäristön, jotta se ohjaisi laadukkaaseen oppimiseen, tuottaisi työelämässä vaadittavaa osaamista sekä mahdollistaisi opetuksen kehittämisen.