Ikäautoilijat henkilöautonkuljettajina : "aina ajattelee, että ku mul on ikää, niin mul on niinko varaa" : induktiivinen sisällönanalyysi

Abstract

Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli kuvata iäkkäämpien autoilijoiden omia kokemuksia, käsityksiä, ajatuksia ja asenteita siitä, millaista on liikkua liikenteessä hieman iäkkäämpänä. Millaisena he näkevät omat ajotaitonsa, ajokykynsä ja toimintakykynsä tällä hetkellä. Toiseksi kiinnostus kohdentui siihen, kuinka iäkkäiden mielestä muut kanssa-autoilijat ja yhteiskunta huomioivat ja suhtautuvat heihin. Tutkielman kolmantena tavoitteena oli kartoittaa niitä mielipiteitä, keinoja ja ajatuksia, joita ikäautoilijat itse pitävät tärkeinä liikenneturvallisuuden lisäämiseksi sekä oman turvallisen ajamisensa jatkamiseksi mahdollisimman pitkään. Tutkimusaineiston keruun suoritin nauhoitettuina haastatteluina sekä arvioivina ajoina haastateltavien omilla ajoneuvoilla. loka - marraskuussa 2008. Haastateltavina oli kuusi ikäautoilijaa, jotka valitsin AKE:sta (Ajoneuvorekisterikeskus) saamani aineistolistan sekä käymieni puhelinkeskusteluiden perusteella.

Haastateltavien omissa luonnehdinnoissa itsestään korostui ennen kaikkea varovaisuus, rauhallisuus, muiden huomioiminen ja tunnollisuus. Vaikeahkoina kokemiaan asioita, pimeällä ja huonossa kelissä liikkumista, he pyrkivät ottamaan huomioon omassa toiminnassaan esimerkiksi siirtämällä ajoa. Merkittävin iän mukanaan tuoma ongelma, joka iäkkäiden autoilijoiden haastatteluiden analyysissä nousi esiin, liittyi näkemiseen ja näkökykyyn pimeällä ja hämärässä ajettaessa. Liikenneympäristöä Rovaniemellä haastateltavat pitivät pääsääntöisesti hyvänä ja kokivat sen toimivaksi. Uusia, entistä kirkkaampia LED-liikennevaloja haastateltavat pitivät hyvinä ja toivoivat niitä lisää. Kysyttäessä haastateltavilta miten muut tienkäyttäjät ovat heihin suhtautuneet eivät haastateltavat olleet havainneet mitään poikkeavaa suhtautumista. Haastateltavat suhtautuivat myönteisesti teoriapainotteiseen, ikäautoilijoille räätälöityyn kertauskurssiin. Ikäautoilijoiden kuntokurssi herätti kiinnostusta ja siitä haastateltavat aikoivat ottaa selvää. Puolet (3/6) piti tarpeellisena myös jonkinlaista ajotaitojen päivitystä, esimerkiksi tutkimuksessa käytetyn arvioivan ajon kaltaista, ajo+palautejärjestelyä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet (6/6) olivat erittäin myötämielisiä pakollisen ajokokeen suorittamiseen sekä tarkempaan lääkärintutkimukseen. Teknisiä apuvälineitä kaikki haastateltavat olivat valmiita käyttämään ja kokeilemaan mikäli ilmenisi erityistä tarvetta. Rajoitettua ajo-oikeutta pidettiin myös turvallisuutta lisäävänä tietyin edellytyksin. Puolet haastateltavista ei katsonut tarvitsevansa liikkumista lisäävää kuntoutusta, koska he liikkuvat muutenkin jo erittäin paljon.