Liikunnan harrastamisen merkitys yliopisto-opiskelijan opiskelukyvyn kohottajana

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää mikä merkitys liikunnan harrastamisella on Lapin yliopiston perusopiskelijoiden opiskelukyvylle. Opiskelukykyä tarkasteltiin opiskelukyvyn omien voimavarojen osa- alueen kautta ja tarkemmin rajattuna terveyden, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn kautta, jotka muodostavat opiskelukyvyn perustan.

Tutkimus on kvantitatiivinen kyselylomaketutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin marraskuussa 2008 erilaisilla Lapin yliopistossa järjestetyillä luennoilla. Aineiston analyysi toteutettiin SPSS – tilasto – ohjelman avulla ja analyysissä käytettiin Windows käyttöympäristöön sovitettua SPSS: n versiota 15.

Tutkimuksen tulosten mukaan liikunnan harrastamisella on merkitystä opiskelijan myönteiseen kokemukseen omasta terveydestään, myönteiseen kokemukseen omasta psyykkisestä hyvinvoinnistaan ja opiskelijan sosiaaliseen aktiivisuuteen. Passiivisesti liikkuvat opiskelijat kokevat terveytensä ja psyykkisen hyvinvointinsa huonommaksi kuin keskitasoisesti ja aktiivisesti liikkuvat opiskelijat. Aktiivisesti liikkuvat opiskelijat ovat sosiaalisesti aktiivisempia kuin keskitasoisesti ja passiivisesti liikkuvat opiskelijat.

Opiskelijan myönteisellä kokemuksella omasta terveydestään ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan sekä sosiaalisella aktiivisuudella on merkitystä opiskelijan myönteiselle opiskelukyvylle. Vähäinen liikunta on puolestaan yhteydessä huonoon opiskelukykyyn.

Tutkimukseen osallistuneilla 40-vuotiailla tai sitä vanhemmilla naisopiskelijoilla on selkeästi muita ikäryhmiä parempi opiskelukyky. Sukupuolittain tarkasteltuna aktiivisella liikunnan harrastamisella on naisille merkitystä erityisesti heidän myönteiselle kokemukselleen omasta terveydestään ja miehille merkitystä heidän myönteiselle kokemukselleen omasta psyykkisestä hyvinvoinnistaan sekä sosiaaliseen aktiivisuuteen.