"Lapsikin osaa sovitella” : minkälaista oppimista koulujen restoratiivinen toiminta tuottaa?
Gellin, Maija (2011)
There are no files associated with this item.
Gellin, Maija
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan restoratiivista ajattelua kouluyhteisön konfliktien ymmärtämisen uutena lähestymisnäkökulmana ja restoratiivista sovittelua uutena konfliktitilanteiden hallintamenetelmänä kouluissa. Tutkimuksen tavoitteena on koota oppilaiden vastausten pohjalta näkemys siitä miten restoratiivisuus sovittelussa toteutuu ja mitä se tuottaa. Tutkimuskohteena on vuoden 2008 päättyessä vertaissovittelutoiminnan koulutuksen saaneiden koulujen perusjoukko eli yhteensä 308 oppilaitosta, joista vastaajiksi valikoitui 30 oppilaitosta. Vastaajakoulut ovat ala- ja yläkouluja ja yhtenäiskouluja. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli sekä väittämäkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Aineisto koostui lopulta 166 vertaissovittelijana toimivan oppilaan vastauksista.
Kokonaisuutena tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että restoratiivinen lähestyminen tuottaa mahdollisuuden yksilön ja yhteisön sosiaalisten taitojen kasvuun sekä vahvistaa yksilön identiteettiä ja yhteisön hyvinvointia. Vertaissovittelijoiden vastaukset väittämiin tuottavat näkemyksen, jonka mukaan sovittelu on toimiva menetelmä, jota pitäisi vahvemmin hyödyntää kouluyhteisössä. Vastaajien myönteinen näkemys sovittelun tuottamista tuloksista antaa tiedon siitä, että oppilaat ovat tärkeä resurssi koulurauhaa turvattaessa ja heidän osallisuuttansa tulisi arvostaa. Oppilaiden vastauksista kertyi 430 ilmausta oppimisesta, joiden luokittelu tuotti 5 pääluokkaa, jotka ilmaisevat restoratiivisen sovittelun tuottamia oppimiskokemuksia: 1. Sosiaaliset taidot, 2. Empatia, 3. Vastuunotto, 4. Pystyvyys, 5. Aktiivinen kansalaisuus. Tutkimuksen tulosten tarkastelu esitettyjen oppimisteorioiden kautta tuotti restoratiivisesta oppimisesta uuden kuvan, jonka voidaan nähdä nojaavan yhteistoiminnallisten ja sosiaalisen oppimisen teorioihin sekä dialogiin ja reflektioon. Restoratiivisen oppimisen teemoiksi hahmottuvat tulosten ja teoreettisten lähtökohtien perusteella: 1. restoratiivisen ympäristön/tilan tunnusmerkit, 2. restoratiivisen oppimisen sosiaaliset ilmentymät, 3. restoratiivisen oppimisen tuottamat tulokset.
Kokonaisuutena tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että restoratiivinen lähestyminen tuottaa mahdollisuuden yksilön ja yhteisön sosiaalisten taitojen kasvuun sekä vahvistaa yksilön identiteettiä ja yhteisön hyvinvointia. Vertaissovittelijoiden vastaukset väittämiin tuottavat näkemyksen, jonka mukaan sovittelu on toimiva menetelmä, jota pitäisi vahvemmin hyödyntää kouluyhteisössä. Vastaajien myönteinen näkemys sovittelun tuottamista tuloksista antaa tiedon siitä, että oppilaat ovat tärkeä resurssi koulurauhaa turvattaessa ja heidän osallisuuttansa tulisi arvostaa. Oppilaiden vastauksista kertyi 430 ilmausta oppimisesta, joiden luokittelu tuotti 5 pääluokkaa, jotka ilmaisevat restoratiivisen sovittelun tuottamia oppimiskokemuksia: 1. Sosiaaliset taidot, 2. Empatia, 3. Vastuunotto, 4. Pystyvyys, 5. Aktiivinen kansalaisuus. Tutkimuksen tulosten tarkastelu esitettyjen oppimisteorioiden kautta tuotti restoratiivisesta oppimisesta uuden kuvan, jonka voidaan nähdä nojaavan yhteistoiminnallisten ja sosiaalisen oppimisen teorioihin sekä dialogiin ja reflektioon. Restoratiivisen oppimisen teemoiksi hahmottuvat tulosten ja teoreettisten lähtökohtien perusteella: 1. restoratiivisen ympäristön/tilan tunnusmerkit, 2. restoratiivisen oppimisen sosiaaliset ilmentymät, 3. restoratiivisen oppimisen tuottamat tulokset.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4573]