"Eihän kukaan nyt voi vaan olla opettaja" : luokanopettajien käsityksiä eettisestä kasvatustoiminnasta koulussa

Abstract

Tutkimuksemme tarkoitus on kuvata luokanopettajien käsityksiä eettisestä kasvatustoiminnasta, sen luonteesta ja merkityksestä koulussa. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme eettistä kasvatustoimintaa koulussa, opettajan toimintaa eettisenä kasvattajana sekä etiikkaa käsitteenä. Tutkiessamme käsityksiä fenomenografia oli luonnollinen valinta tutkimusmetodiksi. Haastattelimme tutkimustamme varten kuutta eri puolilla Suomea toimivaa luokanopettajaa. Jokainen heistä on toiminut opettajana vähintään kahdeksan vuoden ajan. Aineiston analysoimme mukaillen fenomenografista analyysitapaa muodostaen kuvaus- sekä merkityskategorioita tutkittavasta ilmiöstä.

Tutkimushenkilöiden käsityksissä eettisestä kasvatustoiminnasta korostuivat ihmisyyden taitojen opettaminen sekä oppilaiden turvallisen ja eheän kasvun takaaminen. Kasvatustoiminnalla pyrittiin yhteiskunnassa itsenäisesti pärjäävien yksilöiden kasvattamiseen. Näihin tavoitteisiin päästiin harjoittamalla elämisen ja ihmisyyden taitoja osana koulun arkea, esimerkiksi kasvatuksellisen dialogin välityksellä. Eettisen kasvatustoiminnan reflektointi näkyi syvinä arvopohdintoina sekä oman opettajuuden moniulotteisena arviointina. Ammattietiikan lähtökohdiksi nousivat omat arvot sekä jatkuva ammatillinen kehittyminen. Tutkimuksessamme selvisi eettisen kasvatustoiminnan näkyminen irrottamattomana osana koulun arkea. Tämä vahvistaa käsitystä opettajan ammatin voimakkaan eettisesti latautuneesta luonteesta.