Lapsen äänen kuuleminen esiopetuksen arjessa

Abstract

Tutkimuksen aiheena oli lapsen äänen kuuleminen esiopetuksen arjessa. Tavoitteena oli selvittää, miten lapsen ääni tulee kuulluksi esiopetuksen arjen vapaan ja ohjatun toiminnan aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten eri toiminnot eroavat lapsen oman äänen kuuluville tulemisen suhteen. Tutkimuksessa pyrittiin kuvaamaan 6-vuotiaan lapsen arkea esiopetuksessa.

Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla, nauhoittamalla ääninauhurilla sekä videoimalla esiopetusryhmän toimintaa. Tutkimukseen osallistui 11 esikoululaista, joista 5 oli tyttöjä ja 6 poikia. Tutkimusaineistoa kerättiin yhteensä kuutena esiopetuspäivänä kevään 2011 aikana. Kyseessä oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto analysoitiin jakamalla esiopetuksen toiminnot neljään pääryhmään; vapaaseen toimintaan, ohjattuun toimintaan, ruokailuun ja ulkoiluun. Ruokailu- ja ulkoilutilanteita ei käsitelty tarkemmin tässä tutkimuksessa.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että esiopetuksen arjen eri toiminnot eroavat toisistaan lapsen oman äänen kuuluville tulemisen suhteen. Tutkimustulokset osoittivat tutkimukseen osallistuneen esiopetusryhmän arjesta n. 28 % jakautuneen vapaaseen toimintaan ja n. 36 % ohjattuun toimintaan. Lapsen ääni tuli kuuluville paremmin vapaan toiminnan aikana, jolloin lapset paneutuivat pääsääntöisesti leikin maailmaan. Tutkimuksen mukaan esiopetuksen ohjattua toimintaa voitaisiin kehittää edelleen lapsilähtöisempään suuntaan, jolloin lapsen ääni tulisi paremmin kuulluksi esiopetuksen arjessa.