Elämyksen ja tunneperäisen jäljen jättämistä opetustilanteessa : opettajien käsityksiä seikkailupedagogiikasta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää opettajien ajatuksia sekä kokemuksia seikkailupedagogiikasta ja sen käytöstä koulussa. Työn lähtökohtana ovat omat myönteiset kokemukseni seikkailupedagogiikasta. Tutkimuksen rakenne nojautuu teorian ja empirian vuoropuheluun. Tutkimuskysymykseni esitän aivan tutkimuksen alussa. Olen asettanut työlleni yhden pääkysymyksen: Mitä on seikkailupedagogiikka käytännön opetustyössä opettajien käsitysten mukaan. Haen tähän kysymykseen vastauksia kolmen alakysymyksen avulla: Miten seikkailupedagogiikkaa määritellään käsitteenä ja toimintoina, millaiseen kasvatustieteelliseen taustaan seikkailupedagogiikka kytketään sekä mitä seikkailupedagogiikan käytännön toteutus vaatii.

Tutkimushenkilöinä on kuusi pohjoissuomalaista seikkailupedagogiikkaa käyttävää opettajaa. Tiedonhankintatapana on haastatttelu ja aineiston on analysoitu laadullisesti teemoittelua hyväksikäyttäen.

Tutkimustulokset osoittavat, että jo käsite seikkailupedagogiikka saa eri vivahteita eri opettajien luonnehdinnoissa. Seikkailupedagogiikan toimintoja on useita, mutta yleisiä ovat sosiaalistamisja ryhmäaloitteellisuusleikit niin ulkona kuin sisätiloissa. Käytänteiden eroavaisuudet näkyvät siinä, kuinka paljon seikkailua käytetään ja miten eri tavalla sitä toteutetaan etenkin ala- ja yläkoulujen välillä. Seikkailupedagogiikka kytketään elämyspedagogiikkaan, kokemusperäiseen oppimiseen, toiminnalliseen oppimiseen sekä luontosuhteeseen. Seikkailupedagogiikan käytännön toteutus vaatii opettajalta erityisiä taitoja ja opetussuunnitelma antaa siihen monin tavoin tukensa. Seikkailupedagogiikassa on pidettävä erityistä huolta turvallisuudesta ja resurssien saatavuudesta. Opettajille seikkailupedagogiikkaa ei ole mikään erillinen opetussisältö, vaan se nivoutuu opetukseen kokonaisvaltaisesti.