”Rasti, asento, lepo!” : henkilökunnan ja varusmiesjohtajien näkemykset peruskoulutuskauden rastikoulutuksesta

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää henkilökunnan kouluttajien ja varusmiesjohtajien näkemyksiä rastikoulutuskäytännön tarkoituksenmukaisuudesta. Samalla selvitän kouluttamiseen liittyviä motivaatiotekijöitä sekä kehittämisehdotuksia. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yksilöhaastatteluilla. Neljän kouluttajan ja neljän alikersantin haastatteluiden kysymysrunko rakentuu kuuden teeman ympärille, jotka vaikuttavat rastikoulutukseen. Käsittelen aineistoa sisällönanalyysin kautta. Teoreettinen viitekehys pohjautuu sotilaspedagogiikkaan, jota avaan käymällä läpi kasvatustieteen teoriamalleja, kuten behaviorismia ja sosiokonstruktivismia.

Tutkimustulosteni perusteella kouluttajat ja varusmiesjohtajat ovat yksimielisiä siitä, että nykyinen rastikoulutuskäytäntö on tarkoituksenmukainen. Sillä päästään puolustus-voimien määrittämiin tavoitteisiin palvelusturvallisuus huomioiden. Motivaatio rasti-kouluttamiseen lähtee rastinpitäjästä itsestään: hänen arvoistaan ja tavoitteistaan. Kehittämisehdotukset eivät niinkään koskeneet koulutusmetodia vaan sitä, millä koulutusta voisi elävöittää. Havaintomateriaalien, kuten videoiden ja havaintotaulujen, päivittäminen sekä harjoitusampumatarvikkeiden lisääminen lisäisi motivaatiota rastinsuorittajista aina rastinpitäjiin. Suostun tutkielman luovuttamiseen Lapin yliopiston kirjastossa ja Lapin maakuntakirjastossa käytettäväksi. Tutkimustulokset ovat myös puolustusvoimi-en hyödynnettävissä rastikoulutuksen tehostamiseksi ja mielekkyyden lisäämiseksi.