Lupa surra : ammattiauttajien näkemyksiä suremisesta

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään ammattiauttajien näkökulmasta suremisen ilmiötä sekä surusta selviytymistä Millaisena asiantuntijat näkevät suremisen, millaisia vaiheita siihen liittyy, miten sureva ihminen käyttäytyy sekä millaista apua hän tarvitsee ja miten ihminen selviytyy surusta. Tutkielma on tehty narratiivisella tutkimusotteella, hyödyntäen ammattilaisten lähettämiä kirjoitelmia sekä heidän antamiaan haastatteluita.

Tutkimusten myötä on vahvistunut käsitys siitä, että suru ei etene selvissä vaiheissa, vaan siihen liittyy etenemistä ja takautumia, muodostaen surun työstämiseen spiraalisuutta. Suruun liittyy aina monenlaisia tunteita ja tunteilla ei ole sukupuolta. Suru on yksilöllinen, muuttuva prosessi, tunneperäinen, henkinen ja psykologinen matka. Onnistuneesti läpikäyty suru voi parhaimmillaan jopa parantaa yksilön elämänlaatua, antaa henkistä syvyyttä ja avaruutta. Ulkopuolisen on täysin mahdotonta ymmärtää menetyksen sisäisiä merkityksiä yksittäiselle ihmiselle. Kukaan ei voi tarkasti määrätä mitä, milloin, millä tavoin ja miten kauan surevan pitäisi tuntea.

Surevan ihmisen kohtaamisen toivotaan olevan osa kenen tahansa aikuisen kansalaistaitoa, ei vain ammattilaisten toiminta-aluetta. Jokaisen meistä tulisi tuntea psyykkisen ensiavun perusteet, sillä niitä taitoja tarvittaneen elämän aikana paljon enemmän kuin fyysisen ensiavun taitoja.