Ammatillinen opettaja ryhmän kohtaajana

Abstract

Opiskelijoiden hyvinvointi ja turvallisuus oppilaitoksissa on viime aikoina nähty tärkeäksi aiheeksi. Sen osoittavat lukuisat projektit joita Suomessa on toteutettu. Näistä yksi on Turvallista ryhmää rakentamaan –hanke (TRR-hanke), joka koulutti muun muassa Oulun seudun ammattiopiston henkilöstöä turvallisen ryhmän rakentamiseen ja tukemiseen.

Pro gradu – tutkielmassani tutkin kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmin ammatillisten opettajien ryhmän kohtaamisen tapoja. Lisäksi tutkimukseni selvittää opettajien kokemusta siitä, millä tavoin TRR -hankkeen koulutus vaikutti opettajien ammattitaitoon kohdata opetettavia ryhmiä. Tutkimuksessani on viitteitä arviointitutkimuksesta koulutuksen arvioinnin osalta. Tutkimusaineistoni koostui viiden ammatillisen opettajan yksilöllisestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastattelut toteutettiin opettajien omilla työpaikoilla Oulun seudun ammattiopiston kolmessa eri yksikössä. Tutkimusaineistoni analysoin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen.

Tutkimukseni osoittaa, että ammatilliset opettajat kohtaavat opiskelijoita vaihtelevissa ympäristöissä ja tilanteissa. Kohtaamiset ovat merkityksellisiä sekä opiskelijoille että opettajille. Kohtaamiset voivat olla pelkkiä tervehdyksiä, mutta myös syvällisiä keskusteluja vaikeistakin asioista. Merkityksellisiä asioita opiskelijoiden kohtaamisissa ovat muun muassa läsnäolo, kuunteleminen sekä arvostava kohtaaminen.

Turvallisen ryhmän muotoutumiseen vaikuttaa vuorovaikutteinen ilmapiiri sekä tasavertainen kohtaaminen. Myös yhteiset säännöt, monipuoliset opetusmenetelmät, opettajan persoonallisuus ja auktoriteetti ovat tärkeitä turvallisen ryhmän muotoutumisessa. Turvallisen ryhmän luomiseen opettajat saivat koulutuksesta uusia ideoita sekä toimintamalleja. Koulutuksen vaikutukset tutkimushetkellä sijoittuivat opettajien ajatusten tasolle. Koulutuksen tarjoamia harjoituksia opettajat olivat käyttäneet varsin vähän johtuen pääosin koulutuksen ajankohdasta sekä uusien opiskelijaryhmien puutteesta. Kokonaisuudessaan koulutus koettiin tärkeänä ja se oli saanut opettajat entistä enemmän pohtimaan turvallisen ryhmän merkitystä sekä omia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen.