"Musta tuntuu, että näille lapsille on rutiini se, mikä muiden silmään näyttää epäsäännölliseltä." : narratiivinen tutkimus vuoropäivähoidossa olevien esiopetusikäisten pedagogisen hyvinvoinnin toteutumisesta varhaiskasvattajien ja vanhempien kertomana

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia vuoropäivähoidossa olevan esiopetusikäisen lapsen pedagogisen hyvinvoinnin toteutumista hänen ollessa vuoropäivähoidossa ja esiopetuksessa Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelulla ja aineisto on analysoitu narratiivisella tutkimusotteella. Tutkielmaan on haastateltu kahdeksaa esiopetuksen tai vuoropäiväkodin työntekijää sekä viittä vuoropäiväkodissa olevan esiopetusikäisen vanhempaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy Bronfenbrennerin ekologisten järjestelmien teoriaan ja pedagogisen hyvinvoinnin ulottuvuuksiin ja tekijöihin.

Tutkielman tulosten mukaan joustamaton esiopetusaika ja lapsen vuoropäivähoito eivät kaikilta osin tue lapsen pedagogisen hyvinvoinnin tekijöiden toteutumista. Esiopetusjärjestelmä ei kykene ottamaan tasavertaisesti huomioon vuoropäivähoidossa olevia esiopetusikäisiä. Vuoroarkea elävät esiopetusikäiset eivät pysty osallistumaan tasavertaisesti esiopetukseen. Tutkielmaan otettiin mukaan erilaisia tapoja järjestää esiopetus vuoropäiväkodissa oleville esiopetusikäisille. Osallistuminen esiopetukseen oli hyvin vaihtelevaa, riippuen kuinka epäsäännöllistä arkea perhe eli. Työntekijöiden mukaan se, saavuttavatko vuoropäivähoidossa olevat esiopetusikäiset esiopetuksen tavoitteita, riippui heidän osallistumisen määrästään. Kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat tehneet järjestelyjä työaikansa suhteen, jotta lapsella ei tulisi esiopetuksen takia liian pitkiä päiviä. Myös sukulaiset olivat usean perheen tukena auttamassa esiopetusikäisen hoidossa. Vuoropäivähoidossa olevat esiopetusikäiset osallistuvat noin puolet vähemmän esiopetukseen kuin perinteisessä päivähoidossa olevat lapset. Ryhmästä toiseen siirtymiset esiopetuksen ja vuoropäivähoidon välillä aiheuttavat levottomuutta. Siirtymät olivat ongelmallisia myös lapsia koskevan tiedonsiirron ja kasvatuskumppanuuden kannalta. Vanhemmilla oli enemmän tietoa, miten lapsella meni vuoropäivähoidossa kuin esiopetuksessa. Esiopetusikäisillä ei ollut aina vuorohoitoryhmässä samanikäisiä kavereita. Osa työntekijöistä oli huolissaan lasten osallistumisesta esiopetukseen, mutta vanhemmat uskoivat lastensa pärjäävän, vaikka esiopetus jäi vähemmälle. Työntekijät näkivät epäsäännöllisen arjen raskaana esiopetusikäisille. Vanhemmille oli tärkeää, että vuoropäivähoidossa ja esiopetuksessa ymmärrettäisiin heidän arkeaan ja vuorotyötään.