Itsearviointi ja tavoitteenasettelu Lapin urheiluakatemiassa : arviointitutkimus psyykkisen valmennuksen menetelmän toteutumisesta lukuvuonna 2012–2013

Abstract

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee Lapin urheiluakatemiassa lukuvuonna 2012–2013 toteutettua psyykkisen valmennuksen menetelmää. Menetelmä sisälsi urheilijan itsearviointia, tarkemmin oman suorituksen profilointia, sekä tavoitteenasettelua. Tutkielman tavoitteena oli selvittää menetelmää varten rakennettujen lomakkeiden täyttämisen ja niiden avulla suunnatun valmennuksen hyödyllisyyttä ja käytettävyyttä sekä menetelmän tuomaa tukea urheilijana kehittymiseen. Näkökulmana käytettiin urheilijoiden mielipiteitä, joiden pohjalta annettiin myös kehitysehdotuksia menetelmän tuleviin toteutuksiin.

Tutkielma on sekä määrällistä että laadullista aineistoa sisältävä arviointitutkimus. Tutkielman voi käsittää myös arvioivana tapaustutkimuksena. Arviointi kohdistuu sekä toteutetussa menetelmässä käytettyihin lomakkeisiin että niiden pohjalta suunnattuun valmennustoimintaan. Tutkielman aineisto muodostuu 61 nuoren urheilijan näkemyksistä ja mielipiteistä. Aineisto kerättiin suljettuja sekä avoimia kysymyksiä yhdistäneellä kyselylomakkeella. Suljettuja kysymyksiä analysoitiin SPSS-tietojenkäsittelyohjelmiston ja avoimia kysymyksiä teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tuloksia tulkitaan erityisesti urheilupsykologian näkökulmasta.

Nuoret urheilijat arvioivat toteutetun menetelmän hyödyllisyyden kokonaisuudessaan keskimääräistä hieman myönteisemmin. Päinvastoin menetelmän tuoman tuen urheilijana kehittymiseen nuoret arvioivat keskimääräistä hieman kielteisemmin. Menetelmän muutostarpeen osalta nuoret urheilijat jakaantuivat melko tasaisesti muutosta haluavien sekä menetelmää nykyisellään toimivana pitävien kesken. Näiden tulosten, sekä arvioinnin tilaajan ensimmäiselle toteutukselle asettamien tavoitteiden, perusteella menetelmän voidaan katsoa onnistuneen.

Toteutetun menetelmän positiivisiksi vaikutuksiksi nuoret urheilijat määrittelivät itsetietoisuuden ja –tuntemuksen kehittymisen, motivaation lisääntymisen, tarkkaavaisuuden, toiminnan ja tavoitteiden suuntaamisen sekä selkeytymisen ja yksilöllisemmän valmennuksen. Suurimmat kehittämistarpeet olivat urheilijoiden mukaan menetelmän ajankäyttöön liittyvissä asioissa ja toisaalta heidän asettamien tavoitteiden käytäntöön siirtämisessä. Myös menetelmän seurantaan, arviointiin sekä sen aikana annettuun palautteeseen nuoret urheilijat suhtautuivat kriittisesti. Lapin urheiluakatemian muuta toimintaa arvioitaessa ei selkeää yhtenäistä linjaa urheilijoiden välillä löytynyt.