”Koskaan minä en oo toivua menettäny” : tapaustutkimus 96-vuotiaan Martan elämän kriittisistä käännekohdista ja selviytymisestä
Vasara, Hilkka (2013)
There are no files associated with this item.
Vasara, Hilkka
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201312181391
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201312181391
Tiivistelmä
Tämä laadullinen pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus, jossa tarkastellaan 96-vuotiaan vanhuksen elämänkulun aikana koettuja erilaisia kriisejä ja kriittisiä käännekohtia. Tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tutkimushenkilö on selviytynyt kriittisistä elämäntilanteista: mitä selviytymiskeinoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia hänellä on ollut käytössään. Tutkimusaineistona on elämäkerrallinen haastatteluaineisto ja tutkimusprojektin erityishaasteeksi nousi tutkijan positio: tutkimushenkilö on tutkijan äiti. Työssä on tiedostettu aiheen herkkyys ja haasteet sekä pyritty kaikissa vaiheissa suhtautumaan sekä aineiston sisältöön, analyysiin että tulkintaan niin objektiivisesti kuin mahdollista. Teoriatausta on rakentunut erilaisista suru-, kriisi- ja selviytymisen teorioista. Erityisesti Ofra Ayalonin selviytymisstrategioiden BasicPh-malli on tukenut tutkimushenkilön käyttämiä selviytymisen keinoja.
Selviytymisvoimavaroista osoittautui tärkeimmäksi henkinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä myös emotionaalinen ja fysiologinen ulottuvuus, joiden painotukset vaihtelivat eri elämänkulun vaiheissa. Tutkimushenkilön tärkeimmät kriittisten elämänvaiheiden selviytymiskeinot liittyvät henkilökohtaiseen uskoon ja hengelliseen elämään, joista hän tuntee saavansa voimia. Myös avoin tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen sekä vuorovaikutus läheisten kanssa ovat hänelle ominaisia selviytymisen keinoja. Lapsuusajan kasvuympäristö, ja erityisesti hyvä äitisuhde ovat luoneet perustan selviytymistä edistävien henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittymiselle. Henkilökohtaisista ominaisuuksista selviytymistä ajatellen korostuvat toiveikkuus, optimistinen mielenlaatu ja elämänmyönteisyys.
Saadut tulokset tukevat ja vahvistavat aiemmin tehtyjä kriisitutkimuksia. Silti tutkimus tällaisenaan antaa uudenlaisen merkityksen nykypäivän ihmiselle selviytymisvoimavarojen ja –strategioiden edistämiseksi.
Selviytymisvoimavaroista osoittautui tärkeimmäksi henkinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä myös emotionaalinen ja fysiologinen ulottuvuus, joiden painotukset vaihtelivat eri elämänkulun vaiheissa. Tutkimushenkilön tärkeimmät kriittisten elämänvaiheiden selviytymiskeinot liittyvät henkilökohtaiseen uskoon ja hengelliseen elämään, joista hän tuntee saavansa voimia. Myös avoin tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen sekä vuorovaikutus läheisten kanssa ovat hänelle ominaisia selviytymisen keinoja. Lapsuusajan kasvuympäristö, ja erityisesti hyvä äitisuhde ovat luoneet perustan selviytymistä edistävien henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittymiselle. Henkilökohtaisista ominaisuuksista selviytymistä ajatellen korostuvat toiveikkuus, optimistinen mielenlaatu ja elämänmyönteisyys.
Saadut tulokset tukevat ja vahvistavat aiemmin tehtyjä kriisitutkimuksia. Silti tutkimus tällaisenaan antaa uudenlaisen merkityksen nykypäivän ihmiselle selviytymisvoimavarojen ja –strategioiden edistämiseksi.
Kokoelmat
- Pro gradut [4080]