Sukupuolittuneet käytännöt, lelut ja leikit varhaiskasvatuksessa

Abstract

Gradussani tutkin, kuinka sukupuoli muotoutuu lapsuuden instituutioissa ja vertaisryhmissä. Tutkimukseni tavoitteena on tuoda esiin, kuinka sukupuolta muokataan varhaiskasvatuksen arjessa. Sukupuoli kietoutuu valtaan monella tapaa. Kasvattajat ja vertaiset käyttävät valtaa normaalistaessaan lapsuutta. Normaalistaminen ilmenee kieltoina, estoina ja pelkoina, kun yritetään välttää epänormaalia sekä paineena normaali kohti.

Tutkimusaineistoni koostuu nettikeskustelusta, jossa kasvattajat argumentoivat Helsingin Sanomissa syksyllä 2009 olleen sukupuolittunutta lelumainontaa käsitelleen uutisen pohjalta. Keskustelussa on mukana miehiä ja naisia, joista osa on isiä ja äitejä. Keskustelua käydään lelujen ja lapsuuden sukupuolittumista vastaan ja sen puolesta. Tutkin sitä, miten sukupuolittunutta lapsuutta normalisoidaan arjessa. Miten esimerkiksi leluja ja leikkejä kontrolloidaan? Kuka niitä kontrolloi ja miksi?

Sukupuolijako korostuu varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvattajat kohtelevat tyttöjä ja poikia eri tavoin ja lapset oppivat, että sukupuoliero määrittää heidän olemistaan. Tytöille ja pojille opetetaan, miten heidän odotetaan käyttäytyvän ja leikkivän ja millaiset lelut kuuluvat pojille ja tytöille. Lapset kokevat paineita ollakseen tavallisia, sillä kasvattajat olettavat kaikki pojat samanlaisiksi ja kaikki tytöt toisenlaisiksi. Kasvattajat eivät näe eroja monenlaisten tyttöjen kesken ja erilaisten poikien kesken. Lapset kuitenkin hyötyvät enemmän siitä, kun heitä opetetaan kyseenalaistamaan sukupuolinormatiivisia tapoja toimia, kuin jos niitä tuputetaan heille. Erityisesti poikien rooli on nykyisin ahdas, eikä pojille sallita feminiinisiä olemisen tapoja.

Tutkimustulosten mukaan erilaisuus ja toisenlainen pelottavat kasvattajia ja siksi he käyttävät valtaa normalisoidakseen lapsuutta tavalliseksi. Pelko rajoittaa erilaisuuden hyväksymistä, samoin se pakottaa tekemään asiat tietyllä tavalla, kuten asiat on tapana tehdä. Poikia ja tyttöjä rajoitetaan eri tavoin. Tytöille sallitaan maskuliinistakin käyttäytymistä, kun taas poikien käyttäytyminen on tiukasti rajattua. Pojilta odotetaan maskuliinisuutta ja jos he eivät sitä ole, heitä rohkaistaan siihen. Pojat kokevat kovia paineita oikeanlaiseen sukupuoleen kasvamisessa ja se huolettaa kasvattajia.

Tutkimustulosten mukaan suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa on vallalla kaksi eri tavoin ajattelevaa kasvatusnäkemystä, feministikasvattajat ja sukupuoliuskoiset konservatiivit. Molemmilla puolilla on naisia ja miehiä. Feminismi herättää pelkoa suomalaiskasvattajissa. Ei ole samantekevää minkälaisia asenteita varhaiskasvattajat opettavat leikki-ikäisille lapsille. Sukupuolitietoisen varhaiskasvatusympäristön rakentamista tuetaan parhaiten sisällyttämällä varhaiskasvattajien opintoihin tasa-arvo ja sukupuolitietoisia opintojaksoja. Tärkeintä on saada sukupuolisensitiivisyys ja tasa-arvo kirjattua uuteen varhaiskasvatuslakiin, muutoin päiväkotien sukupuolittuneet tapaisuudet eivät muutu.