”Sitte mie niinku rohkaistuin!” – Tapaustutkimus neljäsluokkalaisen Lauran sosiaalisesta kehityksestä

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvata ja selittää neljäsluokkalaisen Lauran sosiaalista kehitystä syntymästä neljänteen luokkaan asti, painottuen kuitenkin kouluaikaan. Halusin saada selville, mitkä asiat näyttäisivät olevan sosiaalisen kehityksen kannalta merkityksellisiä ja miten sosiaalista kehitystä voidaan kouluvuosina tukea.

Tutkimukseni on hermeneuttisella tutkimusotteella toteutettu tapaustutkimus, jossa hyödynsin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista aineistoa. Keräsin aineiston haastattelemalla Lauraa, Lauran äitiä ja Lauran opettajia. Lisäksi hankin neljä sosiometristä mittausaineistoa Lauran kouluajalta, teetin Lauralla kirjoitelman ja hankin erilaisia dokumentteja Lauran kehityksen eri vaiheista. Haastattelut olivat muisteluun pohjautuvia teemahaastatteluja, jotka analysoin sisällönanalyysillä.

Tutkimuksessani kävi ilmi, että Lauran sosiaalinen pätevyys kehittyi kouluaikana huomattavasti. Aralla, vetäytyvällä ja voimakkaasti äidistä riippuvaisella tytöllä oli aluksi ongelmia ryhmään liittymisessä. Vuorovaikutuksellisuutta ja yhteisöllisyyttä tavoittelevassa pedagogisessa ilmastossa Laura sopeutui ryhmään ja rohkaistui toimimaan sosiaalisesti taitavasti. Merkityksellisimpinä tekijöinä sosiaalisen kehityksen kannalta näyttäytyivät ihmissuhteet elämän eri konteksteissa ja lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiva luokkakulttuuri. Lauran kohdalla tärkeää oli myös itsetuntoa tukeva ja vuorovaikutukseen ohjaava opettajan pedagoginen toiminta.

Lauran tapaus osoitti, että pitkäjänteisellä lapsen sosiaalisen kehityksen tukemisella voidaan saada aikaan merkittävää edistymistä. Erityisesti yksilötasolla, mutta myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta, hyvinvointia voidaan lisätä ymmärtämällä ja tukemalla sosiaalista kehitystä. Tämä voi mahdollistua turvallisessa, kannustavassa ja yksilöllisyyttä huomioivassa ympäristössä.