Aikuisten kokemuksia koululiikunnasta ja näiden kokemusten merkitys aikuisiän liikuntaharrastuneisuudessa
Väätäinen, Mari (2009)
There are no files associated with this item.
Väätäinen, Mari
Lapin yliopisto
2009
openAccess
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään vuoden 1985 peruskoulun 1.-7.- luokkien oppilaiden, jotka ovat nykyään 31–38- vuotiaita, koululiikuntamuistoja sekä näiden muistojen merkityksiä heidän nykyiseen liikuntaharrastuneisuuteensa liikuntakasvatuksen, minäkäsityksen sekä fyysisen pätevyyden näkökulmasta. Tutkimuksen aihe perustuu julkiseen keskusteluun liikunnan vähäisestä määrästä lasten ja nuorten sekä aikuisten keskuudessa.
Tutkimus on laadullinen ja lähestymistapana on fenomelogis-hermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty postikyselyllä, josta tähän tutkimukseen otettiin mukaan vain kaksi avointa kysymystä. Avointen kysymysten vastauksia oli yhteensä 205 kpl. Aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koululiikuntamuistot ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Keskeisimmät positiiviset koululiikuntamuistot pohjautuvat oppisisältöjen monipuolisuuteen, liikunnanopettajan positiiviseen asenteeseen, tasapuolisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja ammattitaitoon, rakentavan palautteen antamiseen ja onnistumisen kokemuksiin.
Negatiiviset koululiikuntakokemukset perustuvat liikunnanopettajan tekemään arviointiin; liikunnanopettajan ominaisuuksiin, joista ammattitaidottomuus ja epätasa-arvoisuus nousivat vahvasti esille; palautteen antamatta jättämiseen; oppilaiden huonoon kohteluun; pakottamisena tiettyihin liikkeisiin tai toimintoihin; kilpailujen ja testien käyttämiseen opetusmenetelmänä sekä muiden oppilaiden toimintaan esimerkiksi joukkueiden jako tilanteissa ja palautteen antamisessa.
Näiden muistojen merkitys aikuisiän liikuntaharrastuneisuudelle rakentavat yksilön minäkäsitykseen eli itsetuntoon liittyvän merkityksen sekä liikunnan harrastamiseen liittyvän merkityksen. Näitä merkityksiä ovat asenne liikuntaan, liikunnan merkityksen ymmärtäminen, rohkeus kokeilla uusia liikuntalajeja, oman liikuntalajin löytäminen sekä kammo liikuntaa kohtaan.
Tutkimus on laadullinen ja lähestymistapana on fenomelogis-hermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty postikyselyllä, josta tähän tutkimukseen otettiin mukaan vain kaksi avointa kysymystä. Avointen kysymysten vastauksia oli yhteensä 205 kpl. Aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koululiikuntamuistot ovat joko positiivisia tai negatiivisia. Keskeisimmät positiiviset koululiikuntamuistot pohjautuvat oppisisältöjen monipuolisuuteen, liikunnanopettajan positiiviseen asenteeseen, tasapuolisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja ammattitaitoon, rakentavan palautteen antamiseen ja onnistumisen kokemuksiin.
Negatiiviset koululiikuntakokemukset perustuvat liikunnanopettajan tekemään arviointiin; liikunnanopettajan ominaisuuksiin, joista ammattitaidottomuus ja epätasa-arvoisuus nousivat vahvasti esille; palautteen antamatta jättämiseen; oppilaiden huonoon kohteluun; pakottamisena tiettyihin liikkeisiin tai toimintoihin; kilpailujen ja testien käyttämiseen opetusmenetelmänä sekä muiden oppilaiden toimintaan esimerkiksi joukkueiden jako tilanteissa ja palautteen antamisessa.
Näiden muistojen merkitys aikuisiän liikuntaharrastuneisuudelle rakentavat yksilön minäkäsitykseen eli itsetuntoon liittyvän merkityksen sekä liikunnan harrastamiseen liittyvän merkityksen. Näitä merkityksiä ovat asenne liikuntaan, liikunnan merkityksen ymmärtäminen, rohkeus kokeilla uusia liikuntalajeja, oman liikuntalajin löytäminen sekä kammo liikuntaa kohtaan.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4472]