Narratiivinen tutkimus lähetyslasten identiteetin rakentumisesta ja koulukokemuksista

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia lähetyslasten elämäkerrat ovat, miten lähetyslapset rakentavat identiteettiään ja miten sopeutuminen muuttojen yhteydessä sekä lähetyskentällä saadut koulukokemukset vaikuttavat identiteetin rakentumiseen. Tutkimuksessani käytin narratiivis-elämäkerrallista lähestymistapaa. Keräsin aineistoni haastattelemalla seitsemää lähetyslasta. Haastattelut olivat teemahaastattelun pohjalta rakennettuja narratiivisia eli kertovia haastatteluja.

Lähetyslapsi on lapsi, joka on viettänyt vanhempiensa tekemän lähetystyön vuoksi osan lapsuusvuosistaan ulkomailla. Lähetyslapset ovat rinnastettavissa nk. kolmannen kulttuurin lapsiin ja maahanmuuttajalapsiin. Vertasin työssäni lähetyslasten identiteetin rakentumista Pollockin ja Van Rekenin (2001) teoriaan kolmannen kulttuurin lasten identiteettiä määrittävistä tekijöistä. Lisäksi vertasin lähetyslasten kokemuksia Salakan (2006) ja Liebkindin (1988) esittämiin teorioihin etnisen identiteetin kokemisesta. Sopeutumista tarkastelin pääosin lähetyslasten paluumuuton yhteydessä syntyneiden kokemusten kannalta. Vertailin lähetyslasten koulukokemuksia eri koulumuodoista, niiden sisältämien fyysisten ja psyykkisten oppimisympäristöjen osalta. Tarkastelin mm. koulun sosiaalistavaa vaikutusta ja merkittävien oppimiskokemuksien syntyä.

Tutkimuksessani totesin lähetyslasten identiteetin, erityisesti heidän etnisen identiteettinsä rakentuvan moniosaisessa prosessissa. Identiteetti rakentui lähetyslasten itse tekemien määrittelyjen ja ulkopuolelta tulevien määrittelyjen vuorovaikutuksessa. Identiteetin rakentumiseen vaikutti myös kentällä ja kotimaassa saadut kulttuurivaikutteet, kasvatus sekä sopeutuminen muuttojen yhteydessä. Eri koulumuodoista sosiaalistumista edisti eniten suomalainen ulkomaankoulu ja vähiten kotiperuskoulu. Koulukokemusten merkitys ilmeni myös koulunkäyntiin asennoitumisena lähetyskentältä paluun jälkeen.