Leikkimielellä, kasvu kielellä : lasten sosiaalinen vuorovaikutus leikkiryhmässä

Abstract

Tämän etnografiseen lähestymistapaan pohjautuvan tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaista lasten sosiaalinen vuorovaikutus on ryhmäleikin aikana ja millainen merkitys medialla on lasten leikkeihin. Tutkimuksessa keskityttiin esikouluikäisten lasten muodostamien ryhmien dynamiikkaan ja ilmiötä lähestyttiin pääosin sosiaalipsykologisesta näkökulmasta.

Aineisto kerättiin vuodenvaihteessa 2007–2008 erään pohjois-suomalaisen päiväkodin esikouluryhmässä havainnoimalla lasten ryhmäleikkejä ja haastattelemalla esikouluopettajaa. Tutkimusaineisto koostuu tutkijapäiväkirjoista, haastattelusta ja videokameralle kuvatuista leikkitilanteista. Analysoimme aineistoa sisällönanalyysiä ja Grounded theorya soveltaen.

Tulosten perusteella lasten sosiaalinen vuorovaikutus ryhmäleikin aikana näkyi sekä sanallisina että sanattomina viesteinä ja signaaleina, jotka muut lapset vaistosivat herkästi. Havaitsimme, että lapset kehittävät leikin aikana sosiaalisia taitojaan harjaantuessaan jakamaan, neuvottelemaan, huomioimaan toisia, odottamaan omaa vuoroaan sekä sopeutumaan ympäristön vaatimuksiin. Leikeissä nousi esille ryhmän ja ryhmäänkuulumisen merkitys lapselle. Tutkimuksessa tuli ilmi, että jo esikouluikäisillä lapsilla on ryhmänsä sisällä valtarakenteita, joiden mukaan ryhmäleikin aikana määräytyvät roolit. Tutkimassamme esikouluryhmässä lapsilla näytti olevan kolmenlaisia rooleja ryhmäleikin aikana: johtajan, johtajan ystävän ns. oikean käden ja hiljaisen leikkijän rooli. Konfliktitilanteissa lapsilla oli erilaisia tapoja selviytyä tilanteista. He neuvottelivat omasta asemastaan ja mielipiteistään, vetosivat muihin ryhmän jäseniin tai vetäytyivät tilanteesta. Media näyttäytyi lasten leikeissä aikuisten toimintamalleja jäljitellen.