Syrjäseudun, kuntakeskuksen ja kaupungin nuorten vapaa-ajan liikunnallisuus

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri kuntaryhmien nuorten vapaa-ajan liikunnallisuuden eroavaisuuksia. Vapaa-ajan liikunnallisuuden eroavaisuuksia tarkasteltiin liikuntaharrastuksen, hyötyliikunnan ja liikuntaharrastuksiin liittyvien ongelmien kannalta. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 13‒16 -vuotiaita nuoria Oulun Pateniemen yläkoululta, Ivalon yläkoululta ja Inarin yläkoululta (n=295).

Kaupunkilaisnuoret harrastavat joukkueurheilua enemmän kuin syrjäseudun ja kuntakeskuksen nuoret. Kuntakeskuksen ja syrjäseudun nuorten liikuntaharrastus on yksilöurheilupainotteista. Kaupungissa ja kuntakeskuksessa nuoret harrastavat liikuntaa ylläpidetyissä liikuntatiloissa (liikuntahalli, latu, ym.). Syrjäseutujen nuoret harrastavat liikuntaa ulkona ylläpitämättömissä liikuntaan soveltuvissa ympäristöissä (luonto, tie, ym.). Tutkimuksen mukaan nuorten liikunnan harrastustiheydessä ei ole eroavaisuuksia kuntaryhmien välillä.

Tutkimukseen osallistuneiden nuorten asuinpaikan urbaanisuusasteella on merkitsevä yhteys nuorten kouluunmenotapaan. Kaupunkilaisnuoret ja kuntakeskuksen nuoret kulkevat kouluun lihasvoimalla ja syrjäseutujen nuoret kulkevat kouluun moottorivoimalla. Muu hyötyliikunnan harrastaminen on yhtenevää kuntaryhmien nuorten välillä.

Aikapula ja kulkeminen liikuntaharrastuksiin olivat kaupunkilaisnuorten yleisimmät liikuntaharrastuksiin liittyvät ongelmat. Tulos on yllättävä, koska kaupungissa harrastuspaikat ovatlähellä harrastajia ja kotimatkat eivät ole pitkiä. Syrjäseutujen nuorten ongelmat koskivat pääosin huonoja liikunnan harrastuspuitteita. Kuntakeskuksen nuoret kokivat liikunnan harrastamisen ongelmattomimmaksi.