"...Ne taklas mua, vaikka olin niiden joukkueessa" : narratiivinen tutkimus koulukiusaamisen merkityksestä aikuisiän liikuntamotiiveihin

Abstract

Tutkimuksemme käsittelee koulukiusaamisen merkitystä aikuisiän liikuntamotiiveihin. Narratiiviseen lähestymistapaan pohjautuvassa tutkimuksessamme halusimme selvittää, miten omana kouluaikanaan kiusatut suhtautuvat aikuisena liikuntaan, millaista koulukiusaaminen on ollut liikunnan tunneilla, millaisten prosessien kautta kiusattu on mahdollisesti päässyt yli kiusaamiskokemuksistaan sekä millaisia merkityksiä kiusaamisella on aikuisiän liikuntamotiiveihin.

Aineisto on kerätty haastattelujen avulla ja narratiivisen analyysitavan mukaisesti neljä tarinaa on jäsennetty omiksi juonellisiksi ja ajallisiksi kertomuksiksi. Narratiivien analyysilla luokittelimme ja vertailimme kertomuksista esiin nousseita keskeisiä teemoja. Tutkimushenkilöidemme kertomusten perusteella koulukiusaaminen liikunnan tunneilla on ollut pääasiassa sukupuolisidonnaista tyttöjen kiusatessa tyttöjä ja poikien poikia. Poikkeuksina olivat kiusaamiseen yllytetyt oppilaat, jotka olivat sekä tyttöjä että poikia kiusatun sukupuolesta riippumatta. Tytöt kiusasivat enemmän verbaalisesti sekä syrjivästi ja pojat kiusasivat enemmän fyysisesti. Joissain tapauksissa tytöt käyttivät myös fyysistä väkivaltaa ja pojat käyttivät muun muassa pukuhuoneissa verbaalista väkivaltaa.

Kertomusten analysoinnin tulokset osoittivat, että koulukiusaamisella liikunnan tunneilla voi olla merkitystä yksilön liikuntaharrastuneisuuteen peruskoulun jälkeen. Kiusaamisen seurauksena yksilön myöhempään liikuntaharrastuneisuuteen heijastuu erilaisia pelkotiloja, ahdistuneisuutta sekä vihaa tiettyjä liikuntalajeja kohtaan. Mikäli kiusatulla on kiusaamisesta huolimatta positiivisia vertaissuhteita, ja hän saa kannustavaa sekä hyväksyvää palautetta liikunnan tunneilla, ovat kiusaamisen seuraukset liikunnassa vähäisemmät. Lisäksi tähän vaikuttaa kiusatun positiivinen minäkuva itsestään liikunnan harrastajana jo koulukiusaamisen aikana.