”No ku mahollisimman vähän matikkaa tarttis elämässä niin se olis hyvä...” : narratiivinen tutkimus lukiolaistyttöjen matematiikkakuvasta

Abstract

Tutkimukseni käsittelee lukiolaistyttöjen matematiikkakuvaa ja sen kehittymiseen vaikuttavia matematiikkakokemuksia. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää minkälainen matematiikkakuva lukiolaisilla tytöillä on, sekä mitkä tekijät ja kokemukset niihin on vaikuttaneet. Tutkimukseni keskeisenä käsitteenä toimii matematiikkakuva, joka muodostuu henkilön tiedoista, uskomuksista, käsityksistä, asenteista ja tunteista. Matematiikkakuva vaikuttaa henkilön tekemiin valintoihin ja siihen, miten hän kokee matematiikan omassa elämässään. Matematiikkakuva kehittyy matematiikkaan liittyvien kokemusten kautta, jolloin tärkeässä asemassa ovat henkilön kouluaikaiset muistot matematiikasta.

Tutkimukseni on luonteeltaan narratiivinen tutkimus. Narratiivisuus tulee esille niin haastattelujen toteutuksessa kuin aineiston analysoinnissakin. Tutkimukseni aineiston keräsin haastattelemalla seitsemää lukiolaista tyttöä. Aineiston analysoinnissa käytin kahta eri analyysitapaa. Ensin juonensin narratiivisen analyysin avulla kolmen lukiolaisen tytön tarinat matemaattiseksi elämänkerraksi, joista näkyy heidän matemaattinen historiansa. Tämän jälkeen hyödynsin narratiivien analyysia, jonka avulla pystyin teemoittelemaan ja vertailemaan tyttöjen matematiikkakuvaa.

Tyttöjen matematiikkakuva näyttäytyi suurimmaksi osaksi negatiivisena. Heidän matematiikkakuvaan olivat vaikuttaneet varsinkin negatiiviset oppimiskokemukset, joista varhaisimmat olivat tapahtuneet jo ensimmäisellä luokalla. Tyttöjen heikko luottamus omiin kykyihin ja omien taitojen vähättely tuli myös selvästi ilmi. Matematiikka näyttäytyi tyttöjen kertomuksissa mekaanisena laskemisena oikeiden vastusten saamisen kautta. Opettajan rooli ja merkitys tyttöjen matematiikkakuvan kannalta oli merkittävä.