Sadun merkitys lukijalleen: Oiva Paloheimon Tirlittan kirjallisuuspiirin tulkitsemana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Oiva Paloheimon vuonna 1953 kirjoittaman sadun Tirlittan lukukokemusta Internetin keskustelupalstalla järjestettävän kirjallisuuspiirissä käydyn kirjoittelun perusteella. Tutkin, minkälaisia muistoja ja ajatuksia lukupiiriläisillä on lapsuudessa kuullusta tai luetusta sadusta sekä tulkitsin myös piiriläisten tämänhetkisiä tulkintoja teoksesta: mitä teemoja kirjallisuuspiirin jäsenet nostivat esiin kirjasta sekä millaisia merkityksiä he antoivat kirjan teemoille? Tutkimuksessani tarkastelin siis sitä, minkälaisia merkityksiä lukukokemus antaa lukijalleen. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun ja osallistuvan havainnoinnin välimuotona ja analyysitapana on sisällönanalyysi. Tutkimusaineistona toimii kirjallisuuspiirin jäsenten välinen tulkinta teoksesta.

Lapsi sadun kokijana suhtautui teoksen päähenkilöön ihailevasti. Toisaalta lapsi oli suruissaan, jopa kauhuissaan Tirlittanin puolesta. Häntä haluttiin auttaa. Satu tarjosi viihdykettä ja jännitystä hauskojen tapahtumien ja traagistenkin sattumien kautta. Se antoi myös samastumis- ja sijaiskokemuksia sekä muistutti yhteiskunnan moraalisäännöksistä. Aikuiset lukijat kykenivät analysoimaan sadun kehityskertomuksen psyykkiseltä kannalta. Sadun sankari, Tirlittan, lähtee rikkoutuneesta kodista orpona, mutta matkallaan perhettään etsimässä hän löytää itsensä ja kasvaa kohti itsenäisyyttä. Aikuiset sadun lukijoina suhtautuivat suojelevasti Tirlittanin yksityisyyttä kohtaan. Piiriläiset peilasivat oman arjen tapahtumia sekä monia nykyajan yhteiskunnan perhe-elämän ongelmia teokseen. Satu esimerkiksi pysäytti ajattelemaan sitä, millainen kasvattaja aikuinen haluaisi olla.