Aina avioerolapsi? : lapsuus- ja nuoruusaikana vanhempien avioeron kokeneiden kertomuksia selviytymisestään
Viinikka, Ilona (2012)
There are no files associated with this item.
Viinikka, Ilona
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aikuisten avioerolasten kokemuksien pohjalta, millaiseen asemaan lapset joutuvat avioerotilanteessa, miten lapsia voisi parhaiten tukea vanhempien erotessa ja mitkä asiat auttavat lapsia selviytymään? Lähestyin kysymyksiä fenomenologisesta näkökulmasta, jolloin tärkeimmät kiinnostuksen kohteet ovat kokemukset.
Olen koonnut tutkimusaineistoni keväällä 2011 internetissä julkaistulla avoimella kyselylomakkeella, jonka tarkoitus oli tavoittaa aikuisia avioerolapsia. Aineisto koostuu yhteensä 131 tarinamuotoisesta vastauksesta, joista naisia on 110 ja miehiä 21. Aineisto analysoitiin yhdistelemällä teemoittelua ja narratiivien analyysiä.
Analyysin avulla jäsensin tutkimus tuloksista lapsen asemaa avioero tilanteessa muun muassa holhoojalapsen käsitteellä, jolloin lapsi ottaa aikuisesta vastuun. Tutkimustukoksista nousi esiin eniten selviytymistä helpottavina tukimuotoina: vanhempien hyvät välit eron jälkeen ja vertaistuki. Vanhempien hyvät välit lapsen läsnä ollessa ja molemminpuolinen kohtelias käytös osoittautui asiaksi, jota lapset todella arvostivat aikuisiällä. Lapset joiden vanhemmat olivat tähän kyenneet, eivät olleet tarvinneet muita tukimuotoja ja selviytyivät parhaiten vanhempien erosta ilman sen suurempia murheita.
Vertaistuki toi mahdollisuuden tulla ymmärretyksi. Vaikka ystävillekin puhumisesta helpotusta saatiin, eivät nämä voineet tajuta tilannetta kuten vertaiset. Tärkeimmäksi vertaistueksi nousivat sisarukset, joiden kanssa saattoi puhua koska tahansa ja jotka varmasti ymmärsivät mitä perheessä tapahtuu.
Enemmän kaivattuna kuin toteutuneena tukimuotona nousi esiin puhuminen ja varsinkin puhuminen ulkopuoliselle aikuiselle. Monet avioerolapset olivat suorastaan vihaisia lapsuuden ympäristölleen, joka ei ollut kiinnittänyt heihin huomiota. Ne ketkä olivat apua ulkopuoliselta aikuiselta saaneet, kokivat helpottavana sen, että sai puhua suoraan jollekin ilman pelkoa, että rasittaisi vanhempiaan ongelmillaan tai kärsimättä lojaliteettiongelmasta.
Olen koonnut tutkimusaineistoni keväällä 2011 internetissä julkaistulla avoimella kyselylomakkeella, jonka tarkoitus oli tavoittaa aikuisia avioerolapsia. Aineisto koostuu yhteensä 131 tarinamuotoisesta vastauksesta, joista naisia on 110 ja miehiä 21. Aineisto analysoitiin yhdistelemällä teemoittelua ja narratiivien analyysiä.
Analyysin avulla jäsensin tutkimus tuloksista lapsen asemaa avioero tilanteessa muun muassa holhoojalapsen käsitteellä, jolloin lapsi ottaa aikuisesta vastuun. Tutkimustukoksista nousi esiin eniten selviytymistä helpottavina tukimuotoina: vanhempien hyvät välit eron jälkeen ja vertaistuki. Vanhempien hyvät välit lapsen läsnä ollessa ja molemminpuolinen kohtelias käytös osoittautui asiaksi, jota lapset todella arvostivat aikuisiällä. Lapset joiden vanhemmat olivat tähän kyenneet, eivät olleet tarvinneet muita tukimuotoja ja selviytyivät parhaiten vanhempien erosta ilman sen suurempia murheita.
Vertaistuki toi mahdollisuuden tulla ymmärretyksi. Vaikka ystävillekin puhumisesta helpotusta saatiin, eivät nämä voineet tajuta tilannetta kuten vertaiset. Tärkeimmäksi vertaistueksi nousivat sisarukset, joiden kanssa saattoi puhua koska tahansa ja jotka varmasti ymmärsivät mitä perheessä tapahtuu.
Enemmän kaivattuna kuin toteutuneena tukimuotona nousi esiin puhuminen ja varsinkin puhuminen ulkopuoliselle aikuiselle. Monet avioerolapset olivat suorastaan vihaisia lapsuuden ympäristölleen, joka ei ollut kiinnittänyt heihin huomiota. Ne ketkä olivat apua ulkopuoliselta aikuiselta saaneet, kokivat helpottavana sen, että sai puhua suoraan jollekin ilman pelkoa, että rasittaisi vanhempiaan ongelmillaan tai kärsimättä lojaliteettiongelmasta.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4502]