Lisämauste vai jokapäiväinen leipä? : draaman harjoitukset kolmannen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa

Abstract

Tutkimuksen kohteena on draamakasvatus ja siihen liittyvät harjoitukset peruskoulun kolmannen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Tutkimus edustaa hermeneuttista lähestymistapaa. Sen tavoitteena on kuvata ja tulkita kahden eri oppikirjasarjan draamakasvatuksen sisältöjä ja toteutustapoja. Tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen luokittelussa teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoja. Tavoitteena on hermeneuttisen tutkimusperinteen mukainen ymmärtävä ja tulkitseva näkökulma. Tutkimusongelma jakaantuu kolmeen osaan. Ensin kuvataan millaisia draamaharjoituksia peruskoulun kolmannen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa on. Toiseksi selvitetään miten oppikirjojen draamaharjoitukset vastaavat perusopetuksen opetussuunnitelman draama-kasvatuksen tavoitteita ja sisältösuosituksia. Kolmanneksi luodaan malli draamakasvatuksen harjoitusten sisällöllisiksi periaatteiksi kolmannelle luokalle.

Tulokset osoittavat, että draamaharjoitukset ovat pienessä osassa äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa muihin tehtäviin verrattuna. Oppikirjojen taitossa ne on yleensä sijoiteltu aukeaman tai sivun viimeisiksi tehtäviksi. Oppikirjat keskittyvät draamaharjoituksissaan enimmäkseen ilmaisullisten perustaitojen, kuten liike- ja puheilmaisun, harjoitteluun sekä pienten yleisölle esitettävien esityksien valmistamiseen. Pidempiä draamakokonaisuuksia ja draamaa, joka selkeästi tähtää ajattelutoiminnan ja ymmärryksen kehittymiseen, ei oppikirjoista löydy. Hyvin vähän on myös harjoituksia, jotka tähtäävät muuhun kuin yleisölle esiintymiseen. luokittelun luotettavuutta arvioitiin luokittelijareliabiliteetin avulla.

Tulokset antavat aiheen olettaa, ettei opetussuunnitelman perusteissa kuvata riittävän tarkasti draamakasvatukselle asetettuja tavoitteita. Tavoitteet löytyvät tarkempina Opetusministeriön erikseen kustantamasta kirjasta. Jotta tavoitteet toteutuisivat, tulisi draamaharjoituksia lisätä oppikirjoihin sekä muuttaa yksittäisiä draamaharjoituksia pidemmiksi draamatuokioiksi ja oppitunneiksi sekä prosessityyppiseksi työskentelyksi. Yksittäisten harjoitustyyppien osalta tulisi lisätä vuorovaikutustaitoja kehittävien improvisaatioharjoitusten osuutta sekä tehtäviä, jotka huomioivat visuaalisen ilmaisun harjoittelun osana draamakasvatusta.