Samanaikaisopettajuus oppilaiden sosiaalisen kehityksen tukijana

Abstract

Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan, miten samanaikaisopettajuus voi tukea oppilaiden sosiaalista kehitystä. Tutkielma on osa Lapin yliopiston A School for All –tutkimus- ja kehittämishanketta, jonka tarkoituksena on edistää inklusiivista ajattelua ja käytänteitä. Tutkimuskohteena ovat erään hankkeeseen osallistuneen alakoulun kaksi ensimmäisen luokka-asteen ryhmää, joissa toteutettiin samanaikaisopettajuutta. Luokissa toimineet työparit olivat luokanopettaja ja erityisopettaja sekä luokanopettaja ja resurssiopettaja. Tutkielma toteutettiin etnografisella tutkimusotteella, ja aineisto koostuu oppituntien havainnoinneista ja videoinneista sekä opettajien haastatteluista.

Tutkielmassa todetaan, että oppilaiden sosiaalisen kehityksen tukeminen jäsentyi kolmeen ulottuvuuteen: yksilöllisen kehityksen tukeminen, ryhmän huomiointi sosiaalisen kehityksen perustana sekä opettajien kehitys oppilaiden tukemisen voimavarana. Oppilaiden yksilöllinen tukeminen tehostui kahden opettajan voimin, sillä opettajilla jäi enemmän aikaa ja voimia keskittyä yksittäisiin oppilaisiin. Samoin oppilaita ohjattiin paljon käyttäytymisessään erilaisten ohjeiden, kieltojen, ja moitteiden sekä kehujen ja kiitosten muodossa.

Ryhmän huomiointi sosiaalisen kehityksen perustana ilmeni jo lähtökohtaisesti luokanopettajan ja erityisopettajan muodostamassa samanaikaisopettajuudessa, sillä se mahdollisti erityisen tuen piiriin määriteltyjen oppilaiden pysymisen omassa luokassaan. Samoin opettajat pyrkivät aktiivisella havainnoinnilla ja ohjaamisella vaikuttamaan ryhmän koheesioon. Samanaikaisopettajuus edesauttoi yhteistoiminnallisen oppimisen käyttämistä keskeisenä opetusmenetelmänä, minkä puitteissa oppilaat saivat paljon tilaisuuksia harjoitella yhteistyötä ja siihen tarvittavia sosiaalisia taitoja opettajien aktiivisessa ohjauksessa.

Samanaikaisopettajuuden edistämä opettajien oma kehitys ammatillisella, tunne-elämän sekä sosiaalisella tasolla heijastui viime kädessä oppilaisiin. Opettajien keskinäinen näkemysten vaihto, reflektio ja pohdinta sekä toiminnan suunnittelu edistivät opettajien ammatillista kehitystä. Opettajat toimivat myös toistensa tukijoina työhön liittyvissä vaikeissa ulottuvuuksissa, mikä auttoi heitä viihtymään työssään paremmin. Tiiviinä yhteistyön muotona samanaikaisopettajuus edellytti opettajilta erilaisten sosiaalisten taitojen aktiivista käyttöä, mikä mahdollisesti antoi heille erityistä näkökulmaa myös oppilaiden sosiaalisen kehityksen tukemiseen.