Luokanopettajien hyvinvointistrategiat työhyvinvoinnin ylläpidossa

Abstract

Tutkimuksemme päätavoitteena oli selvittää luokanopettajien hyvinvointistrategioita alle viisi vuotta ja yli kymmenen vuotta työssä olleiden välillä. Lisäksi tarkastelimme eroja kyseisten ryhmien tulosten välillä ja tunnistimme hyvinvointistrategioiden vaikutusta työhyvinvointiin. Tarkastelimme hyvinvointistrategioita kolmesta kontekstista: lyhyet vapaat, lomat ja työn raskaus.

Luokanopettajien yleisimmät hyvinvointistrategiat olivat liikunta, perhe ja nopeat ympäristön vaihdokset. Myös muita yksittäisiä hyvinvointistrategioita tuli ilmi. Merkittäviä eroja hyvinvointistrategioiden käytössä ei ollut ryhmien välillä. Ainoastaan perhe oli yli 10 vuotta työssä olleille keskeisemmässä asemassa kuin alle viisi vuotta työssä olleille, jolloin se korostui hyvinvointistrategiana enemmän. Hyvinvointistrategioiden puutteellinen käyttö alkoi näkyä työhyvinvoinnissa ärtymyksenä, väsymyksenä ja henkisen hyvinvoinnin puutteena. Kuitenkin yli 10 vuotta työssä olleet pyrkivät priorisoimaan asioitaan enemmän ja ottamaan tukea työyhteisöstä minimoidakseen väsymyksen.

Illat ja viikonloput riittivät irrottautumiseen ja palautumiseen hyvin molemmilla ryhmillä. Ero oli kuitenkin siinä, että alle viisi vuotta työssä olleista useampi oli vanhempien tavoitettavissa myös työajan ulkopuolella, mikä vaikeutti irrottautumista ja palautti työasiat mieleen. Muita työn raskauteen liittyviä tekijöitä olivat vanhempien lisäksi myös vakavat sattumukset koulussa ja erityisoppilaat.

Pitkien lomien merkitys oli vastaajille tärkeä. Viikon lomat, kuten syys- ja hiihtoloma eivät antaneet kaikille vastaajille mahdollisuutta irrottautua työstään täysin. Kuitenkin pidemmillä lomilla, kuten joulu- ja kesälomilla irrottautuminen onnistui erinomaisesti. Lähes jokainen vastaaja mainitsi lomien yhteydessä kuitenkin siirtymäajan sekä loman alku- että loppupäässä. Tätä pyrittiin minimoimaan nopealla maisemanvaihdoksella.