Teatteritapahtuma seksuaalisesti kaltoinkohdellun nuoren tukena

Abstract

Tutkielmani tarkoitus on kuvailla haastateltavien käsityksiä teatteriprojektien tuesta seksuaalisen kaltoinkohtelun käsittelyssä. Lisäksi esittelen nuorten katsomiskokemuksia teatteritapahtumasta. Tarkastelen tutkimustehtävääni teatteritapahtuman, sosiokulttuurisen innostamisen ja draamakasvatuksen viitekehyksissä. Tutkimusotteena on fenomenografia. Pääaineistona on Sugar Daddy -esityksen pohjalta kaksi radiohaastattelua, taiteilijoiden ryhmähaastattelu ja viiden nuoren ryhmähaastattelu sekä 18 nuoren vastaukset avoimeen lomakekyselyyn. Täydentävänä aineistona on islantilaisen nukketeatteritaiteilijan haastattelu. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysin mukaan.

Tulosten mukaan nuoret kokivat mielenkiintoisiksi keskeisiä roolihenkilöitä. Toisaalta kiinnostavaksi oli koettu esityksen tavoitteiden kannalta irrallinen henkilö, vauva. Nuorten tunnereaktiot olivat ahdistus, suru, hämmennys, ilo, huvitus ja nauru. Nuoret myös pohtivat miten helppoa on saada jonkun luottamus. Osalle nuorista tunteiden nimeäminen aiheutti epävarmuutta. Katsomiskokemusta nuoret reflektoivat pääasiassa epäuskottaviksi kokemiensa kohtausten ja loppukohtauksen kautta. Haastattelemani nuoret pystyivät reflektoimaan loppukohtaukseen johtanutta tilannetta kognitiivisesti. Yli puolet lomakkeeseen vastanneista nuorista ei aikonut keskustella esityksestä myöhemmin. Haastatellut nuoret puolestaan aikoivat. Tulosten mukaan teatteritapahtuman taiteellisilla ominaisuuksilla on merkitystä kokemuksen kognitiiviselle reflektiolle.

Tutkittavien käsityksissä esityksien ja työpajojen kautta voi tutkia sosiaalista käyttäytymistä. Osallistujat voivat saada voimauttavia kokemuksia vahvistamalla toimijuutta, vaikuttamismahdollisuuksia ja muodostamalla sosiaalisen tukiverkoston. Uskottava esitys herkistää osallistujia havainnoimaan fiktion tapahtumia ja rohkaisee peilaamaan niitä omaan elämään. Työpajateatterissa pyritään osallistujien väliseen tasa-arvoon. Työpajateatterissa tuetaan yksilön ja ryhmän vuorovaikutusta teatterillisten työmenetelmien avulla.

Teatteriprojektit antavat sekä sisällöllistä että menetelmällistä tietoa osallistujille. Fiktio lisää nuorten turvallisuuden tunnetta etääntymisen mahdollisuudella. Taiteilijat rakentavat luottamussuhdetta lapsiin nukkien ja tarinoiden myötä. Samastumisen avulla harjoitellaan empatiaa ja omien kokemusten kertomista. Vuorovaikutusta tukevat yhteinen katsomiskokemus ja teatterilliset harjoitteet, joista opitaan myös omien ajatusten jäsentämistä ja selkeyttämistä. Loppukohtauksen avoimuus toimii motivoivana provokaationa. Teatteriprojektit voivat olla terapeuttisia kokemuksia.