Samanaikaisopetus muuttuvassa koulukulttuurissa

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on löytää samanaikaisopetuksen merkityksiä opettajan työssä. Tarkoituksenani on selvittää, mitä samanaikaisopetus merkitsee työssä viihtymisen ja ammattitaidon kehittämisen kannalta. Koska samanaikaisopettajuus tuo mukanaan muutoksia ja uusia toimintamalleja, perehdyn myös siihen, miten samanaikaisopetus sijoittuu koulun toimintatapoihin ja -kulttuuriin.

Tutkimukseni teoreettisena taustana on samanaikaisopetuksen käsite. Lisäksi teoreettiseen viitekehykseen kuuluu muuttuvan koulukulttuurin näkökulma keskittyen siinä opettajan työnkuvaan ja ammatilliseen kehitykseen elinikäisen oppimisen, asiantuntijuuden ja ammatillisen identiteetin kehittymisen kannalta. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen, jossa käytän narratiivista lähestymistapaa. Aineiston keräsin kirjoitelmien ja haastatteluiden avulla. Analysoin aineiston analyysikartan ja teemoittelun avulla.

Tutkimukseni mukaan samanaikaisopetuksella on monia positiivisia vaikutuksia sekä opettajan työssä viihtymisen ja työssä jaksamisen kannalta. Yhteistoiminnallisuus helpottaa opettajan työtä, minkä vuoksi voimavaroja jää myös oman toiminnan kehittämiseen. Ammatillista kehitystä tukevat myös samanaikaisopetuksen myötä lisääntynyt oman toiminnan reflektointi ja vertaispalautteen antaminen. Samanaikaisopetus on opettajien mukaan ennen kaikkea oppimismahdollisuus sekä aloittelevalle että pitkään työskennelleelle opettajalle. Samanaikaisopetus nähtiin pääasiassa toimivana työtapana koulun toimintakulttuurissa, mutta myös ongelmakohtia tuli esiin. Muun muassa yksin opettamisen kulttuurin nähtiin vaikeuttavan samanaikaisopetuksen toteutumista opetuksen järjestämisen ja toteuttamisen suhteen. Vaikeuksista huolimatta tutkimukseen osallistuneet opettajat uskovat jaetun opettajuuden yleistyvän tulevaisuudessa positiivisten kokemusten myötä.