Elämää uusperheessä : retrospektiivinen tutkimus uusperheelämästä ja perhesuhteista lapsuuden muistona

Abstract

Tarkastelen Pro gradu- tutkielmassani retrospektiivisesti uusperhe-elämää sekä sen perhesuhteita ja vaikutusta ihmisen elämänkaareen aikuisen muistelemana. Tutkimustehtävänäni on tutkia aikuisten muistoja lapsuuden uusperheestä ja heidän kokemuksiaan uusperheen muodostumisesta sekä perhesuhteista. Tutkimuskohteena on myös lapsuuden kokemusten antama merkitys henkilön elämänkaarella.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä olen määritellyt uusperheiksi ne perheet, joissa uuden parisuhteen osapuolten lisäksi on isän ja/tai äidin lapsia edellisestä liitosta sekä mahdollisesti pariskunnan yhteisiä lapsia. Uusperheiden määrä on tilastollisesti kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja perinteisten ydinperheiden määrä vähentynyt. Teoreettisessa tarkastelussa on myös uusperheen perhesuhteet. Vanhempien rooli usein muuttuu eronneessa perheessä ja uuden vanhemman mukaantulo on suuri muutos ja haaste perheelle. Myös lasten keskinäiset sisarussuhteet saavat uuden muodon, kun mukaan tulee puolisisarukset. Tutkimusmenetelmänä ja aineiston analyysissä on käytetty fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto on omaelämäkerrallista ja kerätty teemahaastatteluilla ja kirjoitelmilla. Tutkimushenkilöt ovat aikuisia, jotka ovat lapsuudessaan eläneet uusperheessä.

Tulokset koostuvat lapsuuden muistoista alkaen vanhempien erosta ja edeten henkilön aikuisuuteen. Vanhempien ero ei ollut useimmalle traumaattinen kokemus. He kertoivat uusperheen muodostumisen ja uuden vanhemman mukaantulon olleen heille pääosin positiivinen kokemus. Perhesuhteistaan läheisimmäksi he mainitsivat usein suhteensa äitiin ja/tai sisaruksiin. Osa tutkimushenkilöistä kertoi tulleensa läheiseksi myös puolivanhempansa kanssa. Etävanhemman kerrottiin usein olleen etäisempi kasvattaja kuin lähivanhemman. Puolivanhemman kasvatusrooli uusperheessä koettiin pienemmäksi kuin biologisen vanhemman. Vakituisessa kodissa olemista he kuvailivat normaaliksi arjeksi ja etävanhemman luona viettämäänsä aikaa lähinnä lomailuksi. Suurin osa tutkimushenkilöistä piti uusperhettä positiivisena kokemuksena ja koki lapsuutensa olleen onnellinen.