Toinen toistaan tukien : luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia samanaikaisopettajuudesta
Valkonen, Vilma (2014)
Valkonen, Vilma
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201402191551
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201402191551
Tiivistelmä
Pro gradu -työni käsittelee luokanopettajien välistä samanaikaisopettajuutta ja heidän yhdessä suunnittelemaa, toteuttamaa ja arvioimaa opetusta. Samanaikaisopetus on aiheena ajankohtainen, sillä se nostetaan esiin Erityisopetuksen strategian kolmiportaisen tuen mallissa. Tarkoituksenani on kuvata luokanopettajien kokemuksia samanaikaisopettajuudesta ja selvittää, millainen asema samanaikaisopetuksella on luokanopettajien mielestä nykypäivän inklusiivisessa kouluympäristössä.
Tutkielmani keskiössä ovat luokanopettajien eri tavat käsittää ja kokea samanaikaisopettajuus, joten valitsin fenomenografisen tutkimusotteen. Keräsin laadullisen tutkimukseni aineiston yksilöllisillä teemahaastatteluilla. Tutkimukseeni osallistui kuusi (6) luokanopettajaa, joilla oli kokemusta nimenomaan luokanopettajien välisestä samanaikaisopettajuudesta. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opettajien välinen yhteistyö, ammatillinen kehittyminen sekä opetusmuotojen innovatiivisuus ovat inklusiivisen opettajuuden avainkäsitteitä. Samanaikaisopetuksen päämäärät ovat yhtenevät inklusiivisen koulun tavoitteiden kanssa. Tutkimukseni mukaan samanaikaisopettajien tavoitteena on pyrkiä tavoittamaan jokainen oppilas omalla oppimisentasollaan sekä tarjota oppilailleen parasta mahdollista oppimisen tukea.
Tärkeänä koettiin luokanopettajan oma vastuu itsensä kehittäjänä. Esteinä ammatilliselle kehittymiselle nähtiin ennakkoluulot, juurtuneet tottumukset ja vanhentuneet käsitykset opettajan yksin puurtamisesta. Tutkimuksessani nousi esiin erityisesti vanhemman opettajasukupolven ennakkoluulot samanaikaisopettajuutta kohtaan.
Samanaikaisopetus pohjautuu tasa-arvoisuudelle, keskinäiselle kunnioitukselle, jaetulle asiantuntijuudelle ja vastuulle, opettajien erilaisille vahvuuksille, toimivalle reflektoinnille ja yhteisille tavoitteille. Suurimpana antina koettu heterogeenisten oppilasryhmien tehokas eriyttäminen tuki haastateltavien mukaan inkluusiopyrkimyksiä erinomaisesti, jota helpotti myös samanaikaisopettajuuden kautta syventynyt oppilaantuntemus. Samanaikaisopetuksen nähtiin sopivan kaikenikäisten opettamiseen ja jokaiseen oppi-aineeseen soveltuen parhaiten taito- ja taideaineisiin. Samanaikaisopetuksesta hyötyy jokainen oppilas, mutta silti luokanopettajat kohdistivat voimavaransa ensisijaisesti tukea tarvitseviin oppilaisiin. Luokanopettajille samanaikaisopettajuus antoi uusia ideoita ja kokemuksia, kollegiaalista vertaistukea, yhteisölli-syyden tunnetta ja motivaatiota itsensä kehittämiseen. Myös työssä jaksamisen ja työviihtyvyyden koettiin paranevan.
Samanaikaisopetuksella on haasteensa. Luokanopettajat pitivät mahdollisina haittoina oppilaiden itsesäätelyn vähenemistä, hajanaista opetusta sekä liiallista levottomuutta ja melua. Opettajan perspektiivistä solmukohdiksi muodostuivat yhteen sopimattomat henkilökemiat, kunnan huono taloudellinen tilanne, yhteisen suunnitteluajan puuttuminen, mahdolliset lisätyöt, vastuunjaon epäselvyys ja samanaikaisopettajuuteen pakottaminen.
Tutkielmani keskiössä ovat luokanopettajien eri tavat käsittää ja kokea samanaikaisopettajuus, joten valitsin fenomenografisen tutkimusotteen. Keräsin laadullisen tutkimukseni aineiston yksilöllisillä teemahaastatteluilla. Tutkimukseeni osallistui kuusi (6) luokanopettajaa, joilla oli kokemusta nimenomaan luokanopettajien välisestä samanaikaisopettajuudesta. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opettajien välinen yhteistyö, ammatillinen kehittyminen sekä opetusmuotojen innovatiivisuus ovat inklusiivisen opettajuuden avainkäsitteitä. Samanaikaisopetuksen päämäärät ovat yhtenevät inklusiivisen koulun tavoitteiden kanssa. Tutkimukseni mukaan samanaikaisopettajien tavoitteena on pyrkiä tavoittamaan jokainen oppilas omalla oppimisentasollaan sekä tarjota oppilailleen parasta mahdollista oppimisen tukea.
Tärkeänä koettiin luokanopettajan oma vastuu itsensä kehittäjänä. Esteinä ammatilliselle kehittymiselle nähtiin ennakkoluulot, juurtuneet tottumukset ja vanhentuneet käsitykset opettajan yksin puurtamisesta. Tutkimuksessani nousi esiin erityisesti vanhemman opettajasukupolven ennakkoluulot samanaikaisopettajuutta kohtaan.
Samanaikaisopetus pohjautuu tasa-arvoisuudelle, keskinäiselle kunnioitukselle, jaetulle asiantuntijuudelle ja vastuulle, opettajien erilaisille vahvuuksille, toimivalle reflektoinnille ja yhteisille tavoitteille. Suurimpana antina koettu heterogeenisten oppilasryhmien tehokas eriyttäminen tuki haastateltavien mukaan inkluusiopyrkimyksiä erinomaisesti, jota helpotti myös samanaikaisopettajuuden kautta syventynyt oppilaantuntemus. Samanaikaisopetuksen nähtiin sopivan kaikenikäisten opettamiseen ja jokaiseen oppi-aineeseen soveltuen parhaiten taito- ja taideaineisiin. Samanaikaisopetuksesta hyötyy jokainen oppilas, mutta silti luokanopettajat kohdistivat voimavaransa ensisijaisesti tukea tarvitseviin oppilaisiin. Luokanopettajille samanaikaisopettajuus antoi uusia ideoita ja kokemuksia, kollegiaalista vertaistukea, yhteisölli-syyden tunnetta ja motivaatiota itsensä kehittämiseen. Myös työssä jaksamisen ja työviihtyvyyden koettiin paranevan.
Samanaikaisopetuksella on haasteensa. Luokanopettajat pitivät mahdollisina haittoina oppilaiden itsesäätelyn vähenemistä, hajanaista opetusta sekä liiallista levottomuutta ja melua. Opettajan perspektiivistä solmukohdiksi muodostuivat yhteen sopimattomat henkilökemiat, kunnan huono taloudellinen tilanne, yhteisen suunnitteluajan puuttuminen, mahdolliset lisätyöt, vastuunjaon epäselvyys ja samanaikaisopettajuuteen pakottaminen.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]