”Ei voi kovin leikkiä yksin” : esikoululaisten ja ykkösluokkalaisten lasten käsityksiä leikistä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, millaisia käsityksiä lapsilla on leikistä. Tavoitteena on selvittää, mitä lapset ymmärtävät leikillä ja mistä lapsi tietää, että jokin on leikkiä. Tutkimus on fenomenografinen tutkimus, eli se keskittyy käsitysten erojen tutkimiseen. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa ovat esikouluikäisten sekä ykkösluokkalaisten lasten haastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä viittätoista lasta, joista kuusi oli tyttöjä ja yhdeksän poikia. Lapsista kuusi oli ykkösluokkalaisia ja yhdeksän esikoululaisia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, lukuun ottamatta kahden tytön parihaastattelua. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan leikkiä, sen eri muotoja sekä merkitystä lapselle ja hänen kehitykselleen sekä leikin asemaa institutionaalisessa kasvatuksessa.

Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita käyttäen. Tutkimusaineisto osoitti, että lapsilla on monia erilaisia käsityksiä leikistä. Joiltain osin lasten käsitykset saattoivat poiketa paljonkin, kun taas joissain asioissa vallitsi suurempi yksimielisyys. Lapsi tunnistaa leikin leikiksi intuitiivisesti sekä erilaisista leikin tuntomerkeistä. Kuten eräs haastatelluista totesi, ainahan voi sitä paitsi kysyä, ellei ole asiasta varma. Lapsille leikkiminen on hauskanpitoa ja ajankulua, kaverit ovat tärkeä osa onnistunutta leikkituokiota.