”Piti tehdä niin kuin Fröken käski” : suomalaisten sotalasten koulumuistoja Ruotsissa vuosina 1939—1945 sekä kotiinpaluun jälkeen Suomessa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani elämäntarinoiden kautta suomalaisten sotalasten koulumuistoja Ruotsissa vuosina 1939—1945 sekä Suomessa kotiinpaluun jälkeen. Alaongelmilla haen vastauksia siihen, minkälaisia muistoja sotalapsilla on koulumenestyksestään ja opettajastaan Ruotsissa sekä mikä merkitys ruotsin kielen taidolla oli. Suomen koulumuistoissa olen kiinnostunut suomen kielen taidosta, koulun suhtautumisesta sotalapsiin sekä heidän koulumenestyksestään.

Toisen maailmansodan aikana suomalainen sotalapsi oli lapsi, joka lähetettiin yksin, lappu kaulassa sotatapahtumia pakoon Ruotsiin, Tanskaan tai Norjaan. Kaiken kaikkiaan näihin maihin siirrettiin noin 70 000 lasta. Tutkimukseni keskittyy Ruotsiin siirrettyihin lapsiin. Ruotsissa lapsi päätyi joko lastenkotiin tai ruotsalaisperheeseen ja sai näin itselleen kasvattivanhemmat. Ruotsissa vietetty aika vaihteli muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, osan jäädessä pysyvästi Ruotsiin. Aineistoni koostuu kymmenestä sotalapsesta ja heidän elämäntarinastaan, viiden ollessa omaelämäkerrallisia haastatteluja ja viiden kirjoitelmia. Aineistonkeruun aikaan osallistujat olivat 74—82 -vuotiaita. Tutkimusmenetelmiäni ovat elämäkerta- ja muistitietotutkimus. Elämäntarinat pohjautuvat muistitietoon ja elämänkaaritutkimukseen, joten näin ollen painopiste on subjektiivisissa muistoissa objektiivisen historiankirjoituksen sijaan.

Tulokset olen jakanut ajallisesti Ruotsin ja Suomen muistoihin sekä lisäksi lisännyt näiden alle tarkentavia teemoja. Aineistoni sotalapsista lähes kaikilla on positiiviset muistot Ruotsin koulunkäynnistä ja opettajistaan. Suurin osa koki olevansa samalla viivalla muiden oppilaiden kanssa tai jopa opettajan suosikki. Myös kasvattiperhe koettiin usein hyväksi. Koulussa sotalapset pärjäsivät hyvin, vaikka helpotuksia ei juuri annettu. Suomeen liittyen oli puolestaan enemmän negatiivisia muistoja, jotka liittyivät pääasiassa opettajaan. Opettajan suhtautuminen saattoi olla avoimen vihamielistä eikä ymmärrystä suomen kielen unohtaneelle sotalapselle aina löytynyt. Sekä todella hyvistä että huonoista muistoista kerrottiin tarkasti, kun taas hyvin sujuneen arjen kuvaus oli melko yleistä.