Miten lapsuus näyttäytyy esiopetussuunnitelmissa? : diskurssianalyyttinen tutkielma viiden lappilaiskunnan esiopetussuunnitelmista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkitaan lapsuuden näyttäytymistä viiden lappilaiskunnan esiopetussuunnitelmissa. Tutkimusongelman muodostumista ja tutkimusaineiston valintaa ovat ohjanneet kiinnostus esi- ja alkuopetukseen sekä henkilökohtaiset kokemukset esiopetuksessa työskentelystä. Tutkimus on sidottu lapsuuden sosiologian sekä keskeisimpien opetussuunnitelmateorioiden ja esiopetussuunnitelmien viitekehykseen. Metodologisia valintoja ovat ohjanneet laadullisen tutkimuksen kenttään kuuluvan diskurssianalyysin periaatteet. Sosiaalisen konstruktionismin ohjaamana, analyysissä tulkinnallisuuteen pyrkien, mutta tulkinnassa kriittisyyttä unohtamatta, on tutkittu sitä, miten lapsuudelle tuotetaan merkityksiä esiopetussuunnitelmateksteissä.

Tutkimusaineistona käytetyt esiopetussuunnitelmat ovat Lapissa sijaitsevien kuntien esiopetussuunnitelmia. Kunnat on valittu esiopetusikäisten, eli 6-vuotiaden kuntakohtaisen keskiväkiluvun (2013) mukaan, sitten että esiopetusikäisten keskiväkiluku vaihtelee välillä 23–656. Kunnat on valittu myös, Lapin kuntakarttaa apuna käyttäen, maantieteellisesti eri puolilta Lappia. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty apuna perusteluonnoksia vuonna 2016 voimaanastuvista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Perusteluonnokset avasivat esiopetussuunnitelmien tulevaisuuden suuntaa.

Viiden lappilaiskunnan esiopetussuunnitelmien tarkastelu lapsuuden osalta nosti esiin seuraavat vallitsevat diskurssit: oppiminen, leikki ja leikinomaisuus, lapsen kasvulle asetetut tavoitteet ja ihanteet, lapsilähtöisyys sekä osallisuus. Nämä diskurssit asettivat lapsen toisaalta aktiiviseen toisaalta passiiviseen rooliin. Lapsi on aktiivinen oppija ja leikkijä ja osallistuu itseään koskeviin asioihin. Toisaalta lapsi on yhteiskunnan ja aikuisten passiivinen odotusten kohde. Lapsuuden konstruktio on kaksijakoinen. Lapsi on esiopetussuunnitelman keskiössä edellytyksineen ja tarpeineen, muttei kuitenkaan valmis yhteiskuntaan. Lapsi kasvaa esiopetuksen muodostamassa pienoisyhteiskunnassa, jossa hän saa harjoitella taitoja ja kehittyä aikuisten ohjaamana tulevaa varten.