Lukioikäisten nuorten kokemuksia ja käsityksiä sosiaalisen median merkityksestä osana kriisiuutisointia

Abstract

Suomalaista yhteiskuntaa ja turvallisuuden tunnetta ovat 2000-luvulla horjuttaneet erilaiset väkivaltarikokset. Väkivaltarikokset kriisien ja katastrofien muodossa uutisoidaan laajasti internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Tutkielmani tarkoituksena on ymmärtää ja tavoittaa merkityksiä, joita väkivaltarikoksia käsittelevät uutiset kriiseistä ja katastrofeista herättävät nuorissa. Haluan myös selvittää, miten sosiaalista mediaa ja sen sovelluksia hyödynnetään kriisi- tai katastrofiuutisoinnin ohessa. Tutkimustulokset antavat viitteitä nuorten yksilöllisistä kokemuksista ja ajatuksista kriisiuutisoinnin merkityksistä sekä antavat kuvaa sosiaalisen median roolista osana kriisiuutisointia.

Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat: Millaisia tunteita ja ajatuksia internetin väkivaltauutisointi herättää lukioikäisissä nuorissa? Millaisia merkityksiä väkivaltarikoksia käsittelevillä kriisi- ja katastrofiuutisilla on tutkimukseen osallistuneille nuorille? Miten nuoret hyödyntävät sosiaalisen median sovelluksia kriisiuutisen aikana? Miten nuoret tulkitsevat ja arvioivat internetin väkivaltauutisointia ja aiheesta käytyjä keskusteluja? Laadullisen tutkimukseni tutkimuskohteena ovat lukioikäiset nuoret, sillä oletuksenani on heidän aktiivinen sosiaalisen median ja internetin käyttö. Aineistoni koostuu kirjoitelmista, jossa tutkittavat henkilöt käsittelevät tutkimukseni teemaa tarinamuotoisesti.

Nuorten lukioikäisten ajatukset kriisi- ja katastrofiuutisista viittaavat epäuskoon ja järkyttyneisyyteen, mutta toisaalta väkivaltauutisoinnin ajatellaan olevan vääristeltyä. Kriisiuutisten herättämät tunteet ovat voimakkaita ja negatiivisesti sävyttyneitä. Väkivaltarikosten merkitys nuorten arjen tasolla nousee esiin turvattomuuden ja omakohtaisuuden pohtimisen kautta. Sosiaalisen median käyttö kriisiuutisten aikana keskittyy nuorten osalta tiedonhankinnallisiin funktioihin. Internetin väkivaltauutisointi arvioidaan tehokkaaksi, mutta osin liioittelevaksi, mikä edellyttää kriittistä suhtautumista lähteeseen ja välineeseen.