Väkivallan sukupuolittuneet representaatiot henkirikosaiheisissa verkkokeskusteluissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on väkivallan sukupuolittuneet representaatiot henkirikosaiheisissa verkkokeskusteluissa. Tarkastelen verkkokeskustelua yhtenä sukupuoliteknologian muotona. Tutkielmani on konstruktivistista eli pohjaa ajatukseen, että representaatio on osa todellisuutta. Tutkimuskysymykseni on: miten sukupuoli representoituu henkirikosaiheisella keskustelufoorumilla? Etsin vastausta diskurssianalyysin avulla aineistosta, joka koostuu viidestä henkirikosaiheisesta verkkokeskustelusta. Vastatakseni tutkimuskysymykseen, tarkastelen millaisia diskursseja henkirikoksia koskevissa verkkokeskusteluissa on tulkittavissa. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, millaisia subjektipositioita henkirikoksen tekijälle ja uhrille tuotetaan.

Analyysin tuloksena esittelen ensimmäisenä syiden ja vastuun diskurssit, joihin kuuluu olennaisesti vastuun paikantuminen ja henkirikosten riittävät motiivit, esimerkiksi humalatila. Tekijää ja teon motiivia voidaan myös epäillä, kuten epäilyksen diskursseissa ilmenee. Tuomioiden diskursseissa tarkastellaan etenkin henkirikostuomioiden oikeudenmukaisuutta.

Tutkin sukupuolen representaatioita subjektiposition käsitteen avulla. Subjektipositiot ja sukupuolenrepresentaatiot jakaantuvat kahteen osioon henkirikoksen tekijän mukaan. Näistä käsittelen ensimmäisenä miesten tekemiä henkirikoksia. Tulokset jakaantuvat teemoihin parisuhdeväkivalta, isyys sekä aikuinen lapsi ja hänen vanhempansa. Verkkokeskusteluista oli havaittavissa se, että miesten tekemä väkivalta on hyväksytympää kuin naisten. Tätä selittävät muun muassa kulttuuriset odotukset ja representaatiot. Uhrien positioita paikantaessa selvisi, että ei-hyväksyttäviksi väkivallan kohteiksi määriteltiin lapset ja oma iäkäs äiti. Mieheen lähisuhteessa oleva nainen taas määriteltiin ainakin osittain aktiiviseksi väkivaltatilanteiden tuottajaksi. Nainen henkirikoksen tekijänä -osion teemoiksi muodostuivat parisuhdeväkivalta ja äitiys. Aineistoa tulkittaessa kävi ilmi, että naisten tekemää väkivaltaa on vaikea hyväksyä eikä sitä juuri näy esimerkiksi mediassa. Miesten tekemiä henkirikoksia selittävät syyt, eli riittävät motiivit, eivät ole riittäviä naisille. Esimerkkinä riittävästä motiivista miehelle näyttäytyy humalatila. Sukupuoli vaikuttaa olennaisesti siihen, miten väkivalta representoituu.