Koiran ja ihmisen suhteen representaatio Helsingin Sanomissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on pohtia ihmisen erityistä suhdetta koiraan Helsingin Sanomissa julkaistujen artikkelien avulla. Käytän aineistonanalyysin pohjana diskurssianalyysia. Tutkimuskysymyksiksi muodostui: Miten koiran ja ihmisen suhdetta representoidaan Helsingin Sanomien artikkeleissa? Millainen suhde koiran ja ihmisen välille rakennetaan Helsingin Sanomien artikkeleissa?

Koirateksteissä on havaittavissa neljä diskurssia: inhimillistämisen, eläimellistämisen, koira kuluttajana ja koirat ammateissa diskurssi. Nämä puolestaan pitävät sisällään pienemmät teemat seuraavasti: Inhimillistäminen (koira perheenjäsenenä, koiran asunto, koiran ulkoilutus, ihmisen ja koiran suhde), eläimellistäminen (huono isäntä, koiran kohtaaminen, koira suden suuhun, tuntematon koira), koira kuluttajana (koirien palvelut, koirien terveyspalvelut, koiran kanssa matkustaminen, ruokana vai ruokittavana? ja koiraturkis) ja koirat ammateissa (virkakoira, opaskoira, metsästyskoira, koirien koulutus).

Inhimillistämisen diskurssissa punainen tupa, perunamaa ja koira kuvastaa sitä kuinka koiran merkitys on muuttunut kotieläimestä perheenjäseneksi. Koira perheessä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Siinä missä inhimillistämisen diskurssissa koira tuodaan sisälle taloon ja perheeseen, eläimellistämisen diskurssissa pohditaan ihmisten huonoja kokemuksia tuntemattomista koirista ja niiden omistajista julkisilla paikoilla. Koira kuluttajana diskurssissa käytetään hyväksi myös inhimillistämisen diskurssia sillä koira kuvastuu usein rakkaana perheenjäsenenä, jonka hyvinvointiin halutaan panostaa. Yleensä ihmiset nähdään toimijoina, mutta aineistossa koirat ovat vahvoja toimijoita ihmisten rinnalla erityisesti koirat ammateissa diskurssissa, jossa koiria kuvataan nimen ja rodun sijaan ammattinimikkeellä.