Vai mitä on pakkiksen gurut mieltä? : omaehtoista yhteisöllistä tiedonrakentamista Pakkotoisto-verkkoyhteisön keskustelupalstalla

Abstract

Pro gradussani tutkin Pakkotoisto-verkkoyhteisön keskustelupalstalla tapahtuvaa tiedonrakentamista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ajankohtainen terveyteen ja liikuntaan liittyvä tieto rakentuu verkkokeskusteluissa. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Millaista tiedonrakentaminen Pakkotoisto-keskustelupalstalla on?” sekä ”Kenen tietoa Pakkotoisto-keskustelupalstan tiedonrakentamisessa hyödynnetään?” Tutkimukseni nivoutuu ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun terveys- ja liikuntabuumista, joka näkyy sekä mediassa että ihmisten arjessa. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet liikuntaa ja terveyttä koskevaa tietoa ja uskomuksia helposti lähes kaikkien saataville. Mediakasvatuksen tavoitteena on lisätä ihmisten hyvinvointia mediamaailmassa, ja esimerkiksi medialukutaitoon kuuluva tiedon kriittinen arviointi liittyy nyt myös liikuntaan ja terveyteen.

Sovellan tutkimuksessani tiedonrakentamisen teoriaa, jota käytetään yleensä koulutuksen ja opetuksen tutkimuksessa. Yhdistän tähän käytäntöyhteisön käsitteen, joka kuvaa oppimista erilaisten käytäntöjen ympärille syntyvissä yhteisöissä. Näiden lisäksi esittelen tutkimuksen teoreettisessa osuudessa erilaisia tiedon määritelmiä. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jossa analysoin kuutta Pakkotoisto-keskustelupalstan keskustelua. Aineisto sisältää yhteensä 465 viestiä. Tutkimuksessani luokittelin aineiston analyysiyksiköt kategorioihin, jotka kuvasivat keskusteluissa esiintyvää tietoa sekä keskustelujen tiedonrakentamisprosesseja.

Tutkimuksessa havaitsin, että Pakkotoisto-yhteisön keskustelupalstalla tapahtuvalle tiedonrakentamiselle tyypillistä oli keskustelujen kulun reflektointi, kriittisyys fanaattisia ja yksipuolisia näkemyksiä kohtaan sekä keskustelujen vertaisohjauksen luoma vuorovaikutteisuus. Keskusteluissa oleva tieto koostui suurelta osin keskustelijoiden omista näkemyksistä ja kokemuksista, mutta keskusteluihin tuotiin tietoa tarvittaessa myös ulkopuolisista lähteistä. Hyvin perusteltua, asiallisesti esitettyä tietoa arvostettiin. Tuloksista voidaan päätellä, että tiedonrakentamista voi tapahtua myös oppilaitoksien ja organisaatioiden ulkopuolella omaehtoisesti. Omaehtoisen eli informaalin tiedonrakentamisen haasteet ja mahdollisuudet poikkeavat kuitenkin formaalista tiedonrakentamisesta, joka on ulkopuolelta ohjattua.