”Onko joku nyt oikeasti yllättynyt tästä?” : verkkovalvonnan diskurssit NSA:n urkintakohua käsittelevässä suomalaisessa julkisessa keskustelussa
Tarvainen, Kaisa (2014)
Tarvainen, Kaisa
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201412121543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201412121543
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan verkkovalvontaan liittyvää julkista keskustelua Suomessa. Analyysin kohteena on Helsingin Sanomissa käyty keskustelu, jossa käsitellään yhtä 2000-luvun merkittävimmistä tietovuodoista, niin kutsuttua NSA:n urkintakohua. Tutkimustehtävänä on selvittää mihin diskursseihin nojaten Yhdysvaltojen harjoittamaa maailmanlaajuista verkkovalvontaa merkityksellistetään Suomessa. Lisäksi selvitetään normalisoidaanko verkkovalvontaa julkisessa keskustelussa ja jos normalisoidaan, niin minkälaisten puhetapojen kautta normalisointi tapahtuu.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti painottuneeseen valvonnan tutkimukseen. Lähtökohtana on tuoda esiin uusia näkökulmia ja käsitteitä verkkovalvonnan käsittelyyn kriittisen mediakasvatuksen kentällä, jossa verkkovalvontaa on tähän mennessä käsitelty vain vähän. Metodologinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja diskurssianalyysiin. Kielenkäytön ymmärretään tuottavan sosiaalista todellisuutta. Kiinnostuksen kohteena on aineistossa esiintyvien merkitysten kirjo sekä kielenkäytössä tuotetut valtasuhteet. Tutkielman aineisto koostuu 20 artikkelista ja 881 kommentista. Artikkelit ja kommentit on julkaistu Helsingin Sanomien verkkopalvelu HS.fi:ssä kesä-heinäkuussa 2013.
Tutkielmassa selviää, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa verkkovalvontaa merkityksellistettäessä nojataan voimakkaimmin neljään diskurssiin: avoimen yhteiskunnan diskurssiin, valvontayhteiskuntadiskurssiin, suurvaltapoliittiseen diskurssiin ja kulttuurisen omaksumisen diskurssiin. Verkkovalvontaa normalisoidaan erityisesti kulttuurisen omaksumisen diskurssissa, jossa verkkovalvontaan suhtaudutaan myönteisesti tai välinpitämättömästi. Tutkielmassa selviää myös, että verkkovalvontaa voidaan normalisoida myös puhetavoissa, joissa verkkovalvontaa kritisoidaan. Näissä puhetavoissa verkkovalvontaa normalisoidaan korostamalla yksilön vastuuta verkkovalvonnan vastustamisessa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti painottuneeseen valvonnan tutkimukseen. Lähtökohtana on tuoda esiin uusia näkökulmia ja käsitteitä verkkovalvonnan käsittelyyn kriittisen mediakasvatuksen kentällä, jossa verkkovalvontaa on tähän mennessä käsitelty vain vähän. Metodologinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja diskurssianalyysiin. Kielenkäytön ymmärretään tuottavan sosiaalista todellisuutta. Kiinnostuksen kohteena on aineistossa esiintyvien merkitysten kirjo sekä kielenkäytössä tuotetut valtasuhteet. Tutkielman aineisto koostuu 20 artikkelista ja 881 kommentista. Artikkelit ja kommentit on julkaistu Helsingin Sanomien verkkopalvelu HS.fi:ssä kesä-heinäkuussa 2013.
Tutkielmassa selviää, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa verkkovalvontaa merkityksellistettäessä nojataan voimakkaimmin neljään diskurssiin: avoimen yhteiskunnan diskurssiin, valvontayhteiskuntadiskurssiin, suurvaltapoliittiseen diskurssiin ja kulttuurisen omaksumisen diskurssiin. Verkkovalvontaa normalisoidaan erityisesti kulttuurisen omaksumisen diskurssissa, jossa verkkovalvontaan suhtaudutaan myönteisesti tai välinpitämättömästi. Tutkielmassa selviää myös, että verkkovalvontaa voidaan normalisoida myös puhetavoissa, joissa verkkovalvontaa kritisoidaan. Näissä puhetavoissa verkkovalvontaa normalisoidaan korostamalla yksilön vastuuta verkkovalvonnan vastustamisessa.
Kokoelmat
- Pro gradut [3935]