Keinotekoisen järjestelyn sivuuttaminen ja takaisinsaanti sivullisen suojan näkökulmasta
Tommila, Katja (2011)
There are no files associated with this item.
Tommila, Katja
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sivullisen omistuksen suojaa keinotekoisen järjestelyn sivuuttavan säännöksen sekä yleisen takaisinsaantiperusteen soveltamistilanteissa. Tarkoituksena on tutkia, miten sivullisen omistuksen suoja toteutuu kyseisiä säännöksiä sovellettaessa sekä mikä on säännösten soveltamisalojen keskinäinen suhde. Säännösten keskinäinen suhde on osoittautunut käytännössä ongelmalliseksi, mikä ilmenee takaisinsaantivaatimuksen esittämisellä toissijaisesti aina "varmuuden vuoksi".
Tutkielman aiheeseen perehdytään oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön kautta. Esineoikeudellisten perusasioiden jälkeen tarkastellaan ulosottokaaren ja takaisinsaantilain asianomaisia säännöksiä. Oikeuskäytännöstä tarkastellaan kahta korkeimman oikeuden tapausta, joissa on käsitelty sekä keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista että takaisinsaantia. Nämä tapaukset ovat KKO:2005:97 ja KKO:2007:24.
Ero keinotekoisen järjestelyn sivuuttamis- ja takaisinsaantisäännösten välillä vaikuttaa periaatteessa selvältä, koska keinotekoisessa järjestelyssä omaisuus kuuluu tosiasiallisesti velalliselle ja takaisinsaanti kohdistuu velallisen sivulliselle sinänsä pätevin oikeustoimin luovuttamaan omaisuuteen. Käytännössä rajanveto ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista. Keinotekoisten järjestelyjen toteen näyttäminen on erityisen hankalaa omaisuuden siirroissa läheisten välillä, koska omaisuuden siirrosta huolimatta luovuttajalla voi säilyä omaisuuteen hallinta- ja käyttöoikeus. Tällaista hallinta- ja käyttöoikeutta on vaikeaa erottaa muodollisesta, pelkästään ulosmittauksen välttämiseksi tehdystä keinotekoisesta järjestelystä. Tuomioistuimen tutkittavaksi jää, onko kyseessä keinotekoinen järjestely vai sivullisen todellinen oikeus. Mikäli tuomioistuin katsoo, että velallisen omaisuutta on luovutettu sivulliselle pätevin oikeustoimin pois velallisen varallisuuspiiristä, omaisuutta ei voida ulosmitata keinotekoista järjestelyä koskevalla perusteella vaan velkojien on turvauduttava takaisinsaantiin.
Tutkielman aiheeseen perehdytään oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön kautta. Esineoikeudellisten perusasioiden jälkeen tarkastellaan ulosottokaaren ja takaisinsaantilain asianomaisia säännöksiä. Oikeuskäytännöstä tarkastellaan kahta korkeimman oikeuden tapausta, joissa on käsitelty sekä keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista että takaisinsaantia. Nämä tapaukset ovat KKO:2005:97 ja KKO:2007:24.
Ero keinotekoisen järjestelyn sivuuttamis- ja takaisinsaantisäännösten välillä vaikuttaa periaatteessa selvältä, koska keinotekoisessa järjestelyssä omaisuus kuuluu tosiasiallisesti velalliselle ja takaisinsaanti kohdistuu velallisen sivulliselle sinänsä pätevin oikeustoimin luovuttamaan omaisuuteen. Käytännössä rajanveto ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista. Keinotekoisten järjestelyjen toteen näyttäminen on erityisen hankalaa omaisuuden siirroissa läheisten välillä, koska omaisuuden siirrosta huolimatta luovuttajalla voi säilyä omaisuuteen hallinta- ja käyttöoikeus. Tällaista hallinta- ja käyttöoikeutta on vaikeaa erottaa muodollisesta, pelkästään ulosmittauksen välttämiseksi tehdystä keinotekoisesta järjestelystä. Tuomioistuimen tutkittavaksi jää, onko kyseessä keinotekoinen järjestely vai sivullisen todellinen oikeus. Mikäli tuomioistuin katsoo, että velallisen omaisuutta on luovutettu sivulliselle pätevin oikeustoimin pois velallisen varallisuuspiiristä, omaisuutta ei voida ulosmitata keinotekoista järjestelyä koskevalla perusteella vaan velkojien on turvauduttava takaisinsaantiin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4458]