Kiinteän omaisuuden lahjoituksen muotosäännökset ja kaupanvahvistajan vahingonkorvausvastuu muotovirhetapauksessa

Abstract

Tutkielma jakautuu kolmeen osaan niin, että ensimmäisessä osassa käsitellään kiinteän omaisuuden lahjoittamisen muotosäännöksiä tarkoituksena käydä läpi ne muotoseikat, jotka lahjakirjan on täytettävä, jotta saannolle voidaan myöntää lainhuuto. Tutkielman toisessa osassa käsitellään tarkemmin avioliittolain 66 §:n ja maakaaren voimaanpanolain 19 §:n 2 momentin välistä suhdetta, eli kysymystä siitä, tarvitaanko lahjakirjaan, jossa poistetaan lahjansaajan aviopuolisolta avio-oikeus lahjoitettuun omaisuuteen kaksi todistajaa. Tutkielman kolmas osa käsittelee kaupanvahvistajan vahingonkorvausvastuuta tilanteessa, jossa avio-oikeuden poissulkeva ehto jää pätemättömäksi toisen todistajan puuttumisen vuoksi.

Tutkielma ja siinä esitetyt johtopäätökset perustuvat lähinnä suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä esitettyihin kannanottoihin. Varsinaista oikeusvertailevaa osiota ei tutkielmassa ole, koska tutkielman aihepiirin kannalta relevanttia vertailukohtaa ei ollut löydettävissä.

Tutkielman lopputuloksena päädytään siihen, että Suomen voimassa olevan lainsäädännön kannalta lahjakirjaan, jossa lahjansaajan aviopuolison avio-oikeutta rajoitetaan, tarvitaan edelleen kaksi todistajaa. Lisäksi katsotaan, että kaupanvahvistaja on ainakin pääsääntöisesti velvollinen korvaamaan avio-oikeutta rajoittavan ehdon pätemättömyydestä aiheutuvan vahingon. Todistajien funktioita analysoimalla päädytään kuitenkin siihen, että todistamisen funktio voi täyttyä, vaikka lahjakirjan todistaisikin kaupanvahvistaja yksin, jolloin ehtoa voitaisiin ainakin periaatteessa kuitenkin yksittäistapauksessa pitää pätevänä eikä korvausvastuuta näin ollen synny.