Panttioikeus ja sopimustasapaino : varallisuusoikeudellinen tutkielma luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta ja panttivastuun sovittelusta

Abstract

Erilaiset vakuusjärjestelyt ovat keskeinen osa nykyaikaista luotonantoa. Näistä järjestelyistä nyt käsillä olevan tutkielman kohdalla keskitytään erilaisiin panttauksen tilanteisiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisin Suomen oikeusjärjestyksen tunnustamin keinoin pantinantajan ja pantinsaajan välisessä sopimussuhteessa pyritään turvaamaan hyväksyttävä sopimustasapaino. Tutkimuskysymyksen tarkoituksenmukainen käsittely edellyttää panttioikeuden ”elinkaaren” ja erilaisten panttauksen yhteydessä muodostuvien henkilöasetelmien ymmärtämistä. Tässä suhteessa merkittävä on jako omasta velasta annettuun panttiin ja vierasvelkapanttiin. Panttaukseen liittyvien perustietojen lisäksi myös sopimusoikeuden yleisten oppien – ja niiden muutoksen – tarkastelu luo pohjan varsinaiseen tutkimuskysymykseen vastaamiselle. Luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta panttaussitoumuksen antamisen yhteydessä on säädetty laissa. Voimassaolevaan lakisääteiseen tiedonantovelvollisuuteen voidaan katsoa liittyvän niin etuja, kuin tiettyjä ongelmiakin. Tiedonantovelvollisuuden toteutumisen tehosteeksi on laissa lisäksi säädetty panttivastuun sovittelusta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena. Näiden limustyyppikohtaisten sovittelunormien ohella tutkielmassa tarkastellaan myös soveltamisalaltaan yleisiä, oikeustoimen kohtuuttomuuteen perustuvia, sovittelusäännöksiä. Lähemmässä tarkastelussa käy ilmi se, miten erilaisen syntytaustan omaavat sovittelunormit poikkeavat huomattavasti toisistaan. Lopulta myös panttioikeuden suhteella saatavan vanhentumiseen on merkitystä sopimustasapainon lopullisen muodostumisen kannalta. Tutkielmassa käydäänkin läpi panttioikeuteenkin liittyvää esineoikeuksien vanhentumattomuuden pääsääntöä, sekä siitä vierasvelkapanttauksen yhteydessä tehtävää poikkeusta. Tutkielman päättävässä yhteenveto‐osiossa käsitellään ensinnäkin sopimustasapainon käsitteen avoimuutta. Toiseksi huomio kiinnittyy erilaisiin tutkimuskysymyksen pohjalta nousevien suojaroolien muodostumiseen. Kolmanneksi tarkastelun kohteena ovat heikomman suojan vaikutus ja tavoittavuus. Tässä yhteydessä huomataan, että anttioikeuteen liittyvän heikomman suojaamisen tavoitteen kohdalla ei välttämättä kohdata yhtä vaikeita ongelmia, kuin heikomman suojaamisessa tietyissä muissa tilanteissa. Tutkielman päättää tiettyjen uudemman varallisuusoikeudellisen ajattelun kehityssuuntien esittely ja käsiteltyjen asioiden jäsentäminen niiden tarjoamien välineiden avulla.