Konkurssilain 17:13 mukainen panttiomaisuuden myynti tuomioistuimen luvalla : säännöksen soveltamiseen liittyvien kysymysten tarkastelua erityisesti pesänhoitajan näkökulmasta

Abstract

Tutkielman aiheena on konkurssilain 17:13 mukainen panttiomaisuuden myynti tuomioistuimen luvalla. Tutkimuksen tavoitteena on luoda KonkL 17:13 koskeva tulkintaohje käytännön elämän tarpeita varten. Tarkoituksena on antaa erityisesti pesänhoitajan käyttöön suositus siitä, mitä oikeudellisia tekijöitä lupamenettelyn ja realisoinnin yhteydessä on huomioitava ja miten näiden suhteen on mahdollista toimia. Käsittelyjärjestyksenä on lupamenettelyn johdonmukainen eteneminen.

KonkL 17:13 on tyypillinen insolvenssioikeudellinen säännös. Panttiomaisuuden myynti tuomioistuimen luvalla on pääsäännöstä tehtävä poikkeus. Lupamenettely voi tulla kyseeseen vain harvoissa tilanteissa. Jos panttiomaisuus sijaitsee ulkomailla, lupamenettelyn soveltaminen ei välttämättä ole lainkaan mahdollista. Päätöksenteko lupamenettelyyn ryhtymisestä kuuluu velkojille.

Tuomioistuin voi myöntää luvan, jos omaisuudesta on tehty konkurssipesälle sitova ostotarjous ja se ylittää käyvän huutokauppa-arvon eikä panttivelkoja saata todennäköiseksi, että omaisuudesta saadaan muulla tavalla parempi myyntitulos. Kun asia on tullut vireille, tuomioistuin voi myös kieltää panttivelkojaa ryhtymästä toimiin panttiomaisuuden rahaksi muuttamiseksi tai määrätä jo aloitetut toimet keskeytettäviksi. Kielto voi olla voimassa aina kaupan toteutumiseen asti.

Realisointi voidaan toteuttaa vasta, kun tuomioistuimen päätös on lainvoimainen. Lupa panttiomaisuuden myyntiin on mahdollista myöntää vain kerran. Realisoinnin yhteydessä panttioikeudet raukeavat. Erityiset oikeudet on kuitenkin pysytettävä. Saatu kauppahinta jaetaan niin kuin ulosmittauksessa kertyneet varat on jaettava. Pesänhoitajan on huolehdittava yhdessä ostajan kanssa myynnin lopputoimista.