Tekijänoikeuden panttaus

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuden panttauskelpoisuutta. Tekijänoikeuden panttauskelpoisuuden suurimmat ongelmat liittyvät sen ulosmittauskelpoisuuteen sekä sopivan julkivarmistuskeinon löytämiseen panttaukselle. Tekijänoikeuden kehityksestä käydyssä keskustelussa on noussut esiin näkökanta, jonka mukaan tekijänoikeuden nykytilanteessa kohtaamia ongelmat tulisi pyrkiä ratkaisemaan sen tarkoituksesta ja tavoitteista käsin. Käytän tätä näkökantaa yhtenä tulkintaperusteena tarkastellessani tutkimusongelmaa.

Tekijänoikeuslain 42 § kieltää tekijänoikeuden ulosmittauksen tekijältä itseltään sekä siltä, joka on saanut sen haltuunsa testamentin, perinnön tai avio-oikeuden nojalla. Säädöksen ei voi katsoa sisältävän tekijänoikeuden ulosmittauksen kieltoa, vaan se rajaa ainoastaan sitä henkilöpiiriä, jolta tekijänoikeus voidaan ulosmitata. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkemys, jonka mukaan tekijä tai muu säädöksessä mainittu oikeudenhaltija voisi halutessaan saada aikaan tekijänoikeutensa ulosmittauskelpoisuuden. Tämän tulkinnan puolesta puhuu myös tekijänoikeuslainsäädännön tulkinta sen lähtökohdista ja tavoitteista käsin, sillä kyseisen lainsäädöksen tarkoitus on suojata tekijää ja tämän lähipiiriä teoksen liian aikaiselta tahdonvastaiselta julkaisulta.

Tekijänoikeuden panttaukseen ei nykyisestä oikeusjärjestelmästämme löydy soveltuvaa julkivarmistuskeinoa. Siihen ei sovellu hallinnansiirto tai denuntiaatio. Tutkielmassa tarkastellaan mahdollista tekijänoikeuden panttauksen rekisteröimisperusteisuuteen. Tilannetta verrataan Yhdysvaltoihin, jossa tekijänoikeus voidaan rekisteröidä. Tällä hetkellä tämä ratkaisu ei kuitenkaan ole mahdollista Suomessa soveltuvan rekisterin puuttumisen vuoksi. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkökantoja, joiden mukaan jo panttaussopimus sellaisenaan voisi saada aikaan tarvittavan julkivarmistuksen. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkemys, jonka mukaan sekunduksen tietoisuus panttaussopimuksesta voisi aikaansaada sen sivullissitovuuden.

Tutkielmassa päädytään suhtautumaan tekijänoikeuden panttauskelpoisuuteen kriittisesti. Nykytilanteessa soveltuvaa julkivarmistuskeinoa ei ole löydettävissä, vaikka erilaisia keinoja tarvittavan julkivarmistuskeinon suhteen onkin esitetty. Tekijänoikeus näyttäisi olevan ulosmitattavissa muilta, kuin tekijänoikeuslain 42 § pykälässä määrätyiltä henkilötahoilta. Säädöksen muu kuin kirjaimellinen tulkinta voi kuitenkin olla vaikeasti perusteltavissa.