Palvelujen tarjoamisen vapaus alkuperämaaperiaatteen syrjäyttäjänä palveludirektiivissä ja sen vaikutukset tilapäiseen palveluntarjontaan

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla eli palveludirektiiviä. Palveludirektiivi on osa Lissabonin strategiaa. Direktiivillä pyritään edistämään palveluntarjoajien vapautta sijoittautua toisiin jäsenvaltioihin ja palvelujen vapaata tarjoamista jäsenvaltioiden välillä. Direktiivin tarkoituksena on myös vahvistaa palvelujen vastaanottajien oikeuksia, edistää palvelujen laatua ja luoda jäsenvaltioiden välille toimiva hallinnollinen yhteistyö.

Yksi palveludirektiivin kulmakivistä on 16 artikla, joka sisältää säännöksen vapaudesta tarjota rajatylittäviä palveluja ilman perusteettomia rajoituksia. Alunperin tämän 16 artiklan säännöksen tilalla oli säännös, jonka mukaan tilapäiseen palvelujentarjontaan sovelletaan alkuperämaaperiaatetta, jonka mukaan palvelujentarjontaan sovelletaan ainoastaan sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädäntöä. Alkuperämaaperiaate sai kuitenkin hyvin suurta vastustusta, jonka vuoksi se korvattiin palvelujen tarjoamisen vapaudella.

Korvaamalla alkuperämaaperiaate siirryttiin takaisin tilanteeseen, jossa tilapäistä palvelujentarjontaa sääntelee palvelujen tarjoamisen vapaus. Palveludirektiivin 16 artikla vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklaa pienin eroin, joten direktiivi tavallaan kodifioi jo olemassa olevaa oikeutta, eikä siksi ole suuri muutos aeimpaan.