Turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuu – Kreikka koetinkivenä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on Kreikkaa esimerkkinä käyttäen selvittää, mille yksittäiselle jäsenvaltiolle turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuu ja hakijan mahdollinen käännyttäminen kuuluvat vastuunmäärittämisasetusta soveltavissa maissa ja ennen kaikkea, milloin jäsenvaltion tulee poikkeuksellisesti kantaa toiselle jäsenvaltiolle kuuluva vastuu.

Tutkimuksen menetelmällinen suhde tutkimustehtävään on lainopillinen. Painopiste on voimassa olevan unionin oikeuden systematisoinnissa. Menetelmä on oikeushistoriallinen unionin johdetun oikeuden ja Kreikan sisäisten olojen ymmärtämiseksi sikäli kuin se on tarpeen. Tutkimuksessa hyödynnetään suppeasti myös valtio- ja yhteiskuntatieteellisiä kannanottoja.

Tutkimus osoittaa ensinnäkin, miten Euroopan unionin vastuunmäärittämisasetuksen määräykset ja harkintaperusteiset lausekkeet sekä erilaisista ihmisoikeusinstrumenteista ilmentyvä palauttamiskiellon periaate toimivat joko tapauskohtaisina tai ehdottomina poikkeuksina turvapaikkahakemuksen vastuuvaltiota määritettäessä. Huomioitava on myös kansallisen viranomaisen käytännön syihin ja kohtuussyihin perustuvat poikkeukset.

Toiseksi tutkimus esittää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisen M.S.S. -ratkaisun merkinnevän uutta turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuuseen liittyvää asiaintilaa. Jäsenvaltiot voivat joutua ihmisoikeusnäkökohtien perusteella sivuuttamaan keskeisen vastuunmäärittämisasetusta koskevan mekanismin ja tämä taas voi merkitä paradoksaalisesti velvollisuutta asetuksen suvereniteettilausekkeen soveltamiseen. Tätä koskeva asia on tällä hetkellä vireillä myös EU-tuomioistuimessa.

Tutkimustuloksen mukaan Kreikan turvapaikkajärjestelmä sitä koskevine käytännön olosuhteineen, ottaen huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen väliaikaisia turvaamistoimenpiteitä koskevat epäjohdonmukaisuudet, toimivat koetinkivenä niin Euroopan unionille kuin Suomen korkeimmalle hallinto-oikeudelle - ja jopa koko yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudelle.

Tutkimus ehdottaa loppupäätelminään, että unionitasolla tulisi etsiä vastuun jakamista koskevia vaihtoehtoisia järjestelmiä, jotka voisivat määrittyä esimerkiksi turvapaikkahakemuksen jättöpaikan, hakijan alkuperämaan tai viimeisimmän tunnetun kauttakulkumaan perusteella. Tutkimus painottaa sisäisen solidaarisuuden tärkeyttä: Euroopan unionin vastuulla on löytää tiettyjen jäsenvaltioiden, kuten Kreikan, kohtaamiin haasteisiin yhteinen vastaus, joka perustuu yhteisvastuun periaatteelle.