Green public procurement and eco-labels

Abstract

Tutkielma käsittelee ympäristönäkökohtien käyttöä julkisten hankintojen ohjaamisessa EU-oikeuden näkökulmasta. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat erilaiset EU-lainsäädäntöön perustuvat ympäristömerkit ja miten niitä voidaan hyödyntää hankittavien tavaroiden määrittelyssä.

Tutkielman lähtökohta on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) artikla 3, jonka mukaan Unionin tavoitteisiin kuuluvat sekä sisämarkkinoiden toteuttaminen että ympäristönsuojelu. Ympäristönsuojelulliset kriteerit hankittavien tavaroiden määrittelyssä voivat olla vastoin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, jolloin toimivat sisämarkkinat ja ympäristönsuojelu osoittautuvat vastakkaisiksi tavoitteiksi. Tutkielmassa tarkastellaan miten hyvin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 11 artiklassa määritelty läpäisyperiaate toteutuu käytännössä julkisten hankintojen osalta. Tutkielman tavoitteena on selvittää miten hankintadirektiivi (2004/18/EY) suhtautuu ympäristönäkökohtien, erityisesti ympäristömerkkien, käyttöön määriteltäessä hankittavia tavaroita. Tarkastelun kohteena on myös 20.12.2011 julkaistu komission esitys (COM(2011) 896) hankintadirektiivin muuttamisesta.

Tutkielman johtopäätös on, että Unionin oikeus sisältää monia sisäisiä ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia joiden takia läpäisyperiaate ei toteudu julkisissa hankinnoissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tunnistetut ongelmat vaikuttavat myös sisämarkkinoiden toimivuuteen.