Verosuunnittelu ja veronkierto eurooppaoikeudellisessa kontekstissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin oikeuden vaikutusta verosuunnitteluun ja veronkiertoon. Lisäksi vertaillaan milloin kyseessä on laillinen verosuunnittelutoimi ja milloin kielletty veronkiertotoimi. Tutkimus suoritetaan oikeusdogmaattisin keinoin, eli tarkastellaan voimassa olevan lainsäädännön vaikutusta verotukseen.

Aihetta käsitellään lähinnä välittömän verotuksen alalla ja yritystoimintaan liittyvien direktiivien ja tuomioistuimen päätösten avulla. Välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jolloin unionilla ei ole kompetenssia antaa sillä alueella velvoittavia säädöksiä. Välittömän verotuksen alueella ei ole annettu montaa direktiiviä, mutta unionin periaatteet ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö on vaikuttanut siihen huomattavasti. EU-tuomioistuimen päätökset ovat luoneet laajan kirjoittamattoman oikeuden lähteen ja sen päätösten tunteminen on ehdoton osa EU-vero-oikeutta, jota ei voi sivuuttaa.

Verosuunnittelu on ajankohtainen aihe sen aiheuttaman veropohjan pienentymisen vuoksi. Euroopan unionin alueella menetetään verotuloja noin tuhat miljardia laittomien veronkierron ja veropetosten takia sekä laillisten verojensuunnittelun takia. Verosuunnittelun avulla voidaan siirtää tulot raskaamman verotuksen jäsenvaltiosta kevyemmän verotuksen jäsenvaltioon. Veronkierron määritelmä on tuomioistuimen ratkaisukäytännössä tiukentunut ja nykyisin myös muut kuin puhtaasti keinotekoiset järjestelyt voidaan katsoa kielletyksi veronkierroksi. Oikeuskäytäntö on kuitenkin jossain määrin epäselvä ja tarkasta määritelmästä ei ole selvyyttä.

Euroopan unionin eri instanssit ovat antaneet useita suosituksia, direktiiviehdotuksia ja muita vastaavia viime aikoina, joiden tarkoituksena on alkaa hillitsemään veronkiertoa ja verosuunnittelua. Näiden voimaantuleminen on kuitenkin epävarmaa, koska jäsenvaltioilla on erilaiset intressit asioiden suhteen ja yhteisen rintaman aikaansaaminen voi osoittautua mahdottomaksi.